Dokumenttia suunnitellessaan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaavan Arto Halosen on täytynyt tietää, että hänellä on käsissään erikoinen idea. Epäsuorasti kulutusyhteiskunnan vinoutumista kertova dokumentti Pavlovin koirat valottaa nyky-Venäjällä toimivan psykologin, Sergei Knjatzevin tavallisuudesta poikkeavaa liiketoimintaa. Knjatzev tarjoaa rikkaille venäläisille uudenlaisia virikkeitä ˆ roolileikki venäläispummina maksaa 3000 dollaria! Ihmiset siis maksavat siitä, että joku järjestää heidät kurjiin oloihin, stripklubille töihin tai kaksintaisteluun kumiluodein.
Halonen on rakentanut dokumentin kolmeen eri osaan, jossa tarkastellaan, kuinka eri ryhmiin voidaan soveltaa ¨Pavlovin koirien¨analogiaa. Psykologian ehdollistamisteoria olisi käytännössä mielenkiintoista seurattavaa, onhan sitä harjoitettu jo pitkään. Tässä dokumentissa ei Pavolovin koirien analogia aukene täysin. Juuri ja juuri kokopitkä dokumentti kaipaisi selkeytystä ja johdonmukaisuutta, jotta käsiteltävä aihe ei jäisi pimentoon.
Osta, osta onnellisuutta.
Eläinten ohjailu todetaan vaikeaksi. Tottahan se on. Kyllä toista ihmistä helpommin käskee kuin torakoita tai rottia. Ne juoksevat vain ruuan perässä. Ihmisetkin juoksevat ravinnon perässä, mutta me haluamme tulla ohjailluksi. Siitähän dokumentin rikkaiden ihmisten toiminnassa onkin kyse. He voisivat yhtä hyvin mennä omatoimisesti esiintymään Moskovan kaduille kerjäläisinä, mutta sen sijaan he maksavat suuria summia, että joku käskisi ja ohjaisi heitä tekemään niin. Olemme valmiita ostamaan mitä tahansa, jotta olisimme onnellisia. Siksipä kulutusyhteiskunta pysyykin pystyssä.
Itse dokumentarisilla on kuvaus hallussa, mutta kriittisyys ja näkemyksellisyys puuttuvat. Halonen ei näytä haluavan varsinaisesti ilmaista mielipidettään vaan esittää kuvasarjoja sellaisen muodostamiseen. Näin polttavassa ja erikoisessa aiheessa tekijän oma mielipide olisi voinut valaista aihetta paremmin, tosin tällaisessa vaatimuksessa sorrun itse haluamaan tulla ohjatuksi.
Ylenmääräisen dramatisoinnin karsiminen on suotavaa, tehokeinon liikakäyttö ajaa katsojan aivot lähinnä tyhjäkäynnille. Psykologiliikemiehen sosiaalisten taitojen laadusta olisi saanut reilusti aihetta lisäminuutteihin. Vaikka Knjatzev myy muille tunnekokemuksia, hän näyttää suoriutuvan omista ihmissuhteistaan kovin ala-arvoisesti. Erikoinen aihe on viehättävä ja itsessään jo ainakin yhden katselukerran arvoinen. Mikäli itse huomaat, että ostat mitä tahansa ollaksesi onnellinen, kilauta psykologille, jolla on varmasti tarjota oikeat opit onnellisuuteen, ainakin jos tätä dokumenttia on uskominen.
nimimerkki: Martin van Wetten
