”[I]Hey!This is a private residence, man. [/I]”
Elokuvan tapahtumat perustuvat juoneen, sattumuksiin ja henkilödynamiikkaan. Coen-veljesten genresekoittunut hupailu perustuu sattumiin ja henkilödynamiikaan. On siinä juonikin, mutta se on melkoisen yhdentekevä lopputulokseen liittyen. Päämaku tulee[I]film-noirista[/I], joskin mukana on western-mausteita, surrealistisia unihetkiä ja lopputulos on silkkaa komediaa missä mikään ei ole oikein toistensa kanssa yhteydessä ja koko ajan lentää dialogi.
”[I]Life does not stop and start at your convenience, you miserable piece of shit.[/I] ”
Jeff ’The Dude’ Lebowski (Jeff Bridges) on elämäntapataitelija. Tuo on se kaunisteltu versio hänestä, sillä kyseessä on valkovenäläisiä hörsivä laiskuri. Vastuuton, likainen, itsekeskeinen ja täydellisen epäluotettava pummi vaikka hän keilaa hyvin. Hänet kuitenkin tekee sympaattiseksi se että hän on hauska, helpolla lähestyttävissä ja hyväntahtoinen. Valitettavan sattuman vuoksi hänet sekoitetaan Jeffrey ’The Big’ Lebowskiin (David Huddleston), joten The Dude joutuu luovimaan omituisessa ristiaallokossa johon mahtuu Uli Kunkelin (Peter Stormare) johtamat nihilistit, omituinen cowboy (Sam Elliott) ja sokerina pohjalla Jesus Quintana (John Turturro). Onneksi The Dude ei joudu vellomaan yksin, sillä uskoaan käännynnäisen fanaattisuudella harjoittava Walter Sobchak (John Goodman) on The Duden apuna, kuten myös Donny (Steve Buscemi), jonka pitää olla hiljaa. Huomattava on että ensimmäinen uhri tässä törmäilyssä on matto joka saa päälleen epäpuhdasta ureaa suoraan keholähteestä.
”[I]We believe in nothing, Lebowski. Nothing. And tomorrow we come back and cut off your johnson.[/I] ”
Jeff Bridges tuo The Duden elämään ja henkilöi antisankarin. Selvää on että The Dude on viimeinen tyyppi jota voi pitää luotettavana ei hänen luonteensa heikkouksissa vellota. Hän vain sattuu olemaan sellainen tyyppi joka mieluiten keilaa ja hörsii valkovenäläisiä ja jättää huolet huomiseen. John Goodman rikkoo kaavaansa sympaattisten paksukaisten roolien erikoismiehenä ja tekee henkilöi hahmon joka vähemmän koomisissa elokuvissa olisi täydellinen roisto. Walter Sobchak on pakkomielteinen, fanaattinen, vainoharhainen, aggressiivinen, väkivaltainen ja mielellään nostaa itse esille aiheita jotka saavat hänet kiukkuiseksi ja vielä ohjaa keskusteluja juuri näihin aiheisiin. Hän on kylläkin hieman luotettavampi ja ulkoisessa todellisuudessa enemmän kiinni kuin The Dude. Steve Buscemi ei paljoa ehdi kyselemään, sillä hänen pitää olla hiljaa.
”[I]You said it, man. Nobody fucks with the Jesus. [/I]”
Sivuhahmot ovat kuitenkin elokuvan suola ja tuntuu siltä että Coen-veljekset olisivat kirjoittaneet elokuvan vain saadakseen mahdollisimman monta absurdia sivuhenkilöä mukaan vaikka päähenkilöt eivät ole yhtään sen vähempää absurdeja. Jo mainittujen ja loistavasti esitettyjen Uli Kunkelin ja Jesus Quintanan lisäksi mukana on fanaattinen vaginataitelija Maude Lebowski (Julianne Moore), The Big’ Lebowskin assistentti Brandt (Philip Seymour Hoffman) ja tietysti juonen aikaansaava trofeevaimo Bunny (Tara Reid)
”[I]Man, if my fuckin’ ex-wife asked me to take care of her fuckin’ dog while she and her boyfriend went to Honolulu I’d tell her to go fuck herself.[/I] ”
Genrejen sekametelisalaatti on juoneltaan täyttä tyhjää jaarittelua, joskin äärimmäisen värikkäät henkilöt ja silkka huvittavuuden ilmapiiri hallitsee miellyttävän rentoa hengailuelokuvaa. Sisältö on jokseenkin ontto, mutta se on kuorrutettu värikkäällä dialogilla, erinomaisilla näyttelijöillä ja silkalla huumorilla.
”[I]Shut the fuck up, Donny.[/I] ”
