Hän lentää ja omaa ihmeelliset kyvyt joiden alkuperää emme voi tietää. Hänet havaitaan siellä missä tapahtuu ihmishenkiä vaarantavia katastrofeja ja kaiken lisäksi hänellä on punainen viitta. Kyllä! Hän on Teräsmies, mutta ei reportteri Clark Kent Metropoliksesta. Ihmiskunnan kannalta valitettavasti hän on Tetsuo Shima, neo-tokiolainen nuorisorikollinen, moottoripyöräjengin vähiten arvostettu jäsen ja täynnä kaunaa ja katkeruutta joka vain odottaa purkautumista. Kaikista vähiten sovelias saamaan voimat jotka ylittävät ymmärryksen ja uhmaavat mielikuvitusta. Hänen voimiensa lähde ei ole vieraassa ruumiinkemiassa, vaan jossain metafyysisessä. Yli 30 vuotta aiemmin käynnissä ollut Akira-projekti loi sivutuotteinaan ihmisiä, joilla oli telekineettisiä, telepaattisia ja prekognitiivisia kykyjä. Silloin tapahtui onnettomuus numero 28:n, Akiran kanssa ja syntynyt tuho hävitti suuren osan Tokiosta ja numero 28 eristettiin kryosäilytykseen. Asia pidettiin salassa, mutta poliittinen kriisi ja hiljalleen kehittyvä sisällissota, johon liittyvät myös uskonnolliset kultit kaikki ovat urkkineet vuotaneita tiedonjyviä ja kallis projekti on ollut koko ajan käynnissä. Tilanne on kaoottinen ja Tetsuon ilmaantuminen on se korsi joka murtaa kamelin selän ja Akiralla itselläkin on vaikutusta, vaikka on ollut kuollut jo vuosikymmeniä. Seuraa tuhoa jonka kuvaamiseksi sana apokalyptinen on vähäinen.
Perusmuoto, komparatiivi ja superlatiivi. Akira on superlatiivi ja adjektiivina on tuhoisa. Jo ensimmäisillä minuuteilla katoaa suurkaupunki olemassaolosta ja sen jälkeen tervehenkisen nuorison viihde romuttaa näyteikkunoita, luita, autoja ja liikenteen. Sitten seurataan kiukkuisen nuorison olosuhteita ja saamme tietää viiteryhmän mistä Tetsuo on kotoisin ja siitä eteenpäin tilanne kiristyy. Sattumakohtaaminen numero 26:n kanssa ja kilpailevan jengin kanssa ajaa Tetsuon latentit voimat pintaan ja impulsiivisesti hän tarttuu niihin. Eksponentiaalisesti kasvavina ja laajenevina hän etenee kohti arvelemaansa pelastusta ja samaan aikaan projektia valvonut Eversti yrittää saada sen hallintaansa ja jengiä johtanut Kaneda yrittää samaa, mutta eri motiivilla ja päämäärällä. Hän ei halua luopua johtajuudestaan pelkän voiman edessä ja puolustaa asemaansa ja sitä symboloivaa superpyörää loppuun asti.
Katsuhiro Otomon suunnattomaksi kansainväliseksi menestykseksi osoittautunut sarjakuvasaaga Akira synnytti suunnilleen 2000:n sivun mitallaan hitaan, mutta lähtemättömän jäljen. Teos päätettiin filmatisoida ja itse maestro Otomo istui ohjaajan penkillä ja käsikirjoittamassa sovitustyötä. Tulos on mestariteos eikä vähempää voinut toivoa. Aikanaan kallein Japanissa tehty animaatio, kymmeniä tuhansia kuvia, satoja värejä ja totuttuja tekotapoja hylkäävä saaga yhdistää noiria, neonvaloa, nuorisouhmaa, berserkkiraivoa ja koko ajan hillittömämmäksi kehittyvää väkivaltaisuutta ja tuhoaa kaiken edessään ja sisällään. Aloittaen ympäristöstä, edeten ihmissuhteisiin ja niiden kautta itse apokalyptisen antisankarinsa.
Otomon sovitustyö ottaa 2000-sivuisesta saagasta vain pienen alkuosuuden, mutta lisää siihen huomattavasti henkilölähtöisemmän lähtee etenemään omaa rataansa. Veri pärskii, nyrkit heiluvat, mutta taidokas ohjaus ei mässäile graafisella väkivallalla eikä Tetsuo itsekään vaivaudu repimään yksittäisiä sotilaita palasiksi, jos pystyy kaatamaan koko moottoritiesillan heidän päälleen ja satelliittiase, joka pystyy jopa satuttamaan häntä muuttuu tähdenlennoksi kun hän käy heittämässä sen alas. Kiertoradalta siis. Rajaton voima karkaa kylläkin hänen hallinnastaan ja Akiraan törmätessään seuraava metafysiikkaa, aikaa ja materiaa murjova uni hävittää taas kaupungin, mutta ehkä tuhkasta voi kasvaa uutta elämää, kun vanhan maailman kirous on todellakin poissa.
Kokonaisuus ei tarjoa helppoja vastauksia, mutta se on silti täyttä elokuvataidetta ja hyödyntää animaation tarjoamia mahdollisuuksia enemmän kuin hyvin. Kaikkea ei tarvitse vääntää rautalangasta jos vihje riittää ja Akira on täynnä kryptisiä vihjeitä suoraviivaisen, mutta monisyisen juonensa sisällä ja meno on hurjaa alusta loppuun, mutta eri tavoilla. Fyysisestä psyykkiseen, psyykkisestä sosiaaliseen ja sosiaalisesta lopulta metafyysiseen.
