Mummeli katoaa, ja toinen ottaa ja kuolee. Mutta eipä hätää tai syytä huoleen, mummeleista tehokkain eli neiti Marple on läsnä hoitaen maailman takaisin radalleen. Sen sijaan naiskuskien auto ei pysy suunnitellulla reitillä tässä yllättävän humoristisessa Marple-vetäisyssä.
Tai jos tarkkoja ollaan, niin kyseessä ei edes ole Marple-vetäisy. Nimittäin jonkun neropatin päässä on paisunut ajatus siitä, mitä voisikaan tapahtua, kun Christien maailmankuulu etsivä istutettaisiin vähemmän tunnettujen sankareiden (viidesti seikkailleet rakastavaiset Tommy & Tuppence) tarinaan. Eikä ajatus ole jäänyt vain ajatuksen tasolle, vaikka muuten ollaankin esiliman tasolla. Niinpä meillä on nyt Tommy ja Tuppence –tarina, josta Tommy on kirjoitettu ulos, ja Marple sisään. Tyttöenergiaa! Tulivathan ne Spaissaritkin takaisin…
Ok, tässä vaiheessa on hyvä todeta, että mitäs sitten, vaikka hahmot revitään toisesta tekeleestä toiseen? Ja vastata, että kieltämättä Stewart Harcourtin idea ei yleisilmettä pahasti tärvele, mitä nyt vähän kompurointia aiheuttaa ja toki itse Christie-fanien elämää tärisyttää ja järisyttää. Christie kai vaikertaa haudassaan. Ideana lienee kuitenkin ajaa vanhat klassikkotarinat sisään uudelle sukupolvelle. Taas on hyvä muistaa millä tasolla se ajatus olikaan. Ja huomioida myös toteutuksen yleisilmeen väsyneisyys.
Mutta eipä tässä mitään. Aikana, jona lippuluukulla jonotetaan Alien vs. Predator part X:n näkemistä, Tommy & Tuppence vs. Marple menee pakkopullaviihteenä läpi. Kiikkuvathan mukana taulu murhavihjeillä, kiukkuinen kirkkoherra, murhatun lapsosen mysteeri ja maailman surkein rakkaustarinaviritys. Ohjaajana toimii kokenut Peter Medak, ja silti Tuppence tarvitsee viinaksia selvitäkseen seikkailusta.
