Neuvostoliitossa joku pistää kovan linjan kommunisteja kylmäksi ja USA:ssa tavalliset kunnon kansalaiset alkavat saamaan puheluja, jonka jälkeen he tekevät terrori-iskuja amerikkalaisiin sotilastukikohtiin. CIA on tästä kaikesta ihmeissään, mutta idässä tiedetään hyvin, mitä on tekeillä. Neuvostoliitto solutti vuosia sitten Yhdysvaltoihin agenttejaan, joiden tehtävänä oli sodan syttyessä sabotoida Yhdysvaltojen armeijaa. Agentit aktivoidaan lausumalla puhelimessa pätkän Robert Frostin runosta. Asia kuitenkin hautautui vuosiksi. Mutta joku ei ole unohtanut ja juuri kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat parantamassa suhteitaan, joku on päättänyt aloittaa oman operaationsa. Neukut pelkäävät, että jenkit keksivät, mistä on kyse ja aloittavat kostotoimet. He lähettävätkin majuri Grigori Borzovin (Bronson) hoitelemaan uhan pois päivänjärjestyksestä.
Harvemmin amerikkalaisissa kylmän sodan ajan elokuvissa näkee venäläistä sankaria. Toki hän toimii maansa etujen puolesta, mutta auttaa myös amerikkalaisia, vaikkeivät he tiedäkään sitä. Ja tässä, kuten varsin usein tuohon aikaan, Helsinki sai esittää Moskovaa. Esiintyy tässä pienissä sivurooleissa tunnettuja suomalaisnäyttelijöitä. Ja venäläisetkin puhuvat englantia.
Puhelin on ihan kiva kylmän sodan ajan perusjännäri, joka hieman poikkeaa muista lajitovereistaan. Mutta on tässä myös paljon asioita, mitä on nähty muissakin samaa lajityyppiä edustavissa elokuvissa. On paha petturiagentti, joka on päättänyt aloittaa kolmannen maailmansodan ja muitakin kliseitä löytyy. Myös loppu on aika ennalta-arvattava. Toki tässä saadaan aikaiseksi jonkinasteista jännitystä ja toimintaakin löytyy ihan mukavasti. Toimintakohtaukset on tehty hyvin ja tyylillä. Tässä ei sorruta mihinkään MTV-leikkauksiin ja räjähdyksetkin ovat aitoa tavaraa. Kyllä tämä on muuten aika bondmainen elokuva.
Näyttelytyö ei päätä huimaa, mutta se ei ole tämäntyyppisessä elokuvassa tarkoituskaan. Charles Bronson vetää perinteisen kovanaaman roolinsa vähäeleisesti. Donald Pleasence vetää ihan kohtuullisen pääpahiksen roolin. Lee Remick vetäisee ihan pätevän roolin Borzovin apulaisena.
Puhelin on ihan kiva viihdepläjäys, jonka kyllä katsastaa paremman puutteessa. Ei tämä mikään kauhean erikoinen ole, mutta kivasti tämän parissa kyllä pysyy koko elokuvan keston ajan.
