Australiassa asuu pieni tyttö, Mary. Eräänä päivänä hän päättää ottaa selvää siitä, millaista elämä on Amerikassa. Hän nappaa puhelinluettelosta sattumanvaraisesti yhden nimen, joka on Max Jerry Horovitz. Kirjeenvaihdon alettua Mary ja Max alkavat tuntea toisensa ystäviksi, vaikka ikäeroa on reilusti. Molempia yhdistää elämässä alisuoriutuminen ja epävarmuus.
Vaikka Mary and Max on animaatio, joka helposti mielletään lapsille suunnatuksi viihteeksi, niin tässä tapauksessa näin ei ole, vaan touhu on sellaista pikkutörkeää. Lähinnä tupakoidaan ja ryypiskellään sekä delaillaan usein. Kaikesta synkkyydestään huolimatta leffa kuitenkin kallistuu enemmän positiivisuuden puolelle. Yltiöstressaantunut Max oppii pieneltä aussitytöltä paljon ja päinvastoin ja molemmat kehittyvät kohti parempaa ihmistä alamäistä huolimatta. Toisaalta Mary and Max on naaiivi kertomus, toisaalta taas rehellisen realistinen. Nämä kaksi asiaa eivät ole ristiriidassa toisiinsa, vaan sinisilmäisen tytön ja kovia kokeneen miehen tarinat nitoutuvat loppujen lopuksi nätisti yhteen. Elämän karuus rupeaa paljastumaan ennen niin hyväuskoiselle Marylle, samoin kuin se on tapahtunut hänen ystävälleen. Silloin ystävyys on tärkein asia elämässä.
En ole mikään asiantuntija, mutta näyttäisi siltä, että Mary and Maxissa on käytetty samaa tekniikkaa kuin esimerkiksi Wallace & Gromitissa. Visuaalinen ilme on hieno, joskin todella tummanpuhuva, mutta omalaatuisen viehettävä. Se korostaa hyvin vaikkapa New Yorkia sellaisena kuin syrjitty juutalainen Max sen näkee. Eipä ole pallon toisella puolella paljonkaan aurinkoisempaa.
Elokuva oli erilainen kuin odotin, rankempi, joka on toki ihan hyvä asia. Tarina on perusvarma ja jopa ennalta-arvattava monia tärkeimpiä tapahtumia ajatellen, joten tästä syystä elokuva nauttii mielestäni joissakin piireissä hieman yliarvostusta, mutta Disney-filkkoihin tämä on freshiä vaihtelua.
