Muistatko Arthur Atkinsin? Hän oli komediasarja Ruuvit löysällä (The Fast Show, 1994) vakiohahmoja: edesmennyt koomikko, jonka kuuluisin letkautus kuuluu käännettynä: ”Missä on mun pyykkilauta?” Tässä elokuvassa on jotain hyvin atkinsmaista.
Jos olet tehnyt jatkuvasti uraa koomikkona jo vuodesta kalliopiirros-ja-kivikirves, olet luultavasti parikymmentä vuotta myöhemmin ns. antanut jo kaikkesi. Tai olet ehkä sellaisessa sopimussuhteessa palkanmaksajaasi, että joudut heittämään samaa ”hyväksi havaittua” settiä loputtomiin. Tällaiselta – valitettavasti – näyttää Marx-veljesten Päivä sirkuksessa. Leffa on kolmikon kulta-ajan jälkilöylyjä. Poissa on Paramountille tehdystä Duck Soupista tuttu nasevuus ja hillitön satiiri. MGM:lle työskennellessään Marxit keskittyivät lähinnä vain näyttämään hassuilta. Leffoista jäi puuttumaan pontta.
Päivä sirkuksessa on yksi niistä harvoista Marx-leffoista, joissa sivuosanäyttelijät ovat melkein yhtä siedettäviä kuin veljekset itse (jos heitä nimittäin sietää ollenkaan). Leffan kirkasotsainen sankari on nimeltään Jeff Wilson (Baker). Tyyppi omistaa sirkuksen, josta joutunee luopumaan, ellei saa velkaansa maksetuksi. Wilsonin sirkusväen edustajat, Antonio (Chico) ja Punchy (Harpo), saavat kuulla ongelmista ja päättävät pyytää apuun liukaskielisen lakimies J. Cheever Loopholen (Groucho). Loppu on kokoelma Marx-veljesten komediarutiineja. Chico pimputtaa pianoa ja säheltää Harpon kanssa. Harpo näyttää kuuluisan sikari-ilmeensä, pudottelee harpustaan yhden biisin ja torveloi ympäriinsä. Groucho pärjää tässä leffassa veljeksistä parhaiten – ainakin Margaret Dumontin asiaparina. Mitään uutta ei tässäkään asetelmassa ole. Jo Marxien ensimmäinen leffa, Kookospähkinöitä, sisälsi ”Groucho kohtaa rikkaan lesken” -komiikkaa.
Marxeja tuntemattomampi saattaa pitää Päivästä sirkuksessa kovasti paljonkin. Toisaalta sen komiikka saattaa olla liian väsynyttä herättääkseen aitoa kiinnostusta Grouchon, Chicon ja Harpon parempia töitä kohtaan. Kehnompiakin komedioita kuitenkin on, joten paremman puutteessa tämä leffa menettelee. Wanhoista leffoista innostuneiden kannattaa tsekata tämä myös Eve Ardenin vuoksi. 1940-luvun tähtikaunotar kävelee mm. imukuppikengillä…
