Tahraton Mieli ei vaikuttanut kovin kummoiselta tai merkittävältä elokuvalta kun sen ensimmäisen kerran katsoin. Hoin itselleni sitä etten ollut valmistautunut tällaiseen mieltä ja aivoja venyttävään elokuvakokemukseen, ja että se tarvitsisi uudelleen katsomisen mahdollisimman nopeasti ja aivan uudella asenteella. Tämä kumminkin unohtui mielestäni yhtä hyvin kuin Clementine Joelin muistoista. Kun nyt sitten yhtenä iltana astelin kunnioitusta herättävän elokuvakaappini eteen ja aloin etsiä sitä illan elokuvaa. Mikään ei oikein innostanut minua katselukokemuksen veroisesti. Kunnes ihmetyksekseni törmäsin Tahrattomaan Mieleen ja mietin: onkos mulla tääkin! Ja lähes välittömästi levy tarrautui blu-ray lukijaan. Ja play!
Elokuvan jälkeen hämmästyksissäni en voinut käsittää kuinka tämä majesteettinen elokuva on lojunut kaapissani vuosia ilman toista katselukertaa. Tahraton Mieli on poikkeuksellinen 2000-luvun elokuva joka sekoittaa sci-fin, fantasian ja romanssin täydellisellä tavalla. Se on yksi vaikuttavimmista elokuvista mitä olen koskaan nähnyt.
Tahraton Mieli kertoo Joel Barishista (Jim Carrey) joka tutustuu Clementine (Kate Winslet) nimiseen naiseen. Romanssin alkaessa lupaavasti jokin menee pieleen ja he molemmat hakeutuvat toimenpiteeseen jossa menettävät muististaan toisensa aloittaakseen ”uuden elämän”. Joelin tehdessä muistinräpläily-toimenpidettä hän tajuaakin kuinka paljon rakastaa tätä naista joka on kohta poissa.
En oikein tiedä mistä aloittaisin kun tästä elokuvasta rupean kertomaan. Aloitetaan vaikka ihan perusasiasta eli näyttelemisestä. Jim Carrey ja Kate Winslet loistavat omissa rooleissaan. He ovat niin todentuntuisia ja realistisia omissa rooleissan, ja katsoja todellakin rupeaa välittämään heistä. Jim Carrey vetää varsinkin ”onesinalifetime” suorituksen ja lähtee todellakin kauas pois omalta mukavuusalueeltaan. Kate Winslet on niin perus pomminvarma Kate Winslet kuin vaan voi olla, eli yksinkertaisuudessa aivan loistava. Mark Ruffalo, Kirsten Dunst ja Tom Wilkinson eivät hekään yhtään hassumpia ole.
Käsikirjoituksesta on varmaan aivan turha keskustella jos joku on nähnyt tämän elokuvan. Kukaan ei voi väittää että tämän leffan käsikirjoitus on huono. Se ei ole mahdollista. Charlie Kaufman tekee aivan uskomattoman tarinan ja käsikirjoituksen joka poikkeaa aivan muusta maailmasta. Se on suorastaan nerokas, eikä Michel Gondry epäonnistu pätkän vertaa tuodessaan tätä huikeaa käsikirjoitusta valkokankaille. Kuvakulmat, tasapainotus, näytteleminen ja leffan tunnelma. Kaikki nämä ommeltuu mukavasti ja nerokkaasti yhteen. Elokuvan visuaalinen ilme on jotain niin omaperäistä ja mielikuvituksellista. Tämä on tosiaankin aivan poikkeuksellinen elokuva.
Juonesta vielä sen verran että, en tiedä mistä kaukaa aivon-sopukoista Charlie Kaufman tämänkin on repäissyt. Tässä tarinassa on jotain charmia joka iskeytyy suoraan sydämeen. Myös se kuinka leffa ei etene kronologisessa järjestyksessä, vaan ottaa palasia sieltä sun täältä voi nitoutua näin loistavasti yhteen. Elokuva huutaa oikein että aivot hereille ja mielikuvitus rullaamaan. Vain Mementossa ollaan yhtä hyvin onnistuttu. Elokuvasta voi löytää monenlaisia teemoja ja sivujuonia. Minkä takia muistot ovat tärkeitä, onko meidän rakkaus niin syvää jota emme edes huomaakaan, mikä vetää kahta ihmistä niin kovaa puoleensa, voiko rakkautta vain unohtaa ilman että se jättää meihin jälkeä.
Ainoa huono puoli elokuvassa on sen musiikki. Se jää vähän pliisuksi ja taka-alalle. Nyt oltaisiin tarvittu jotain todella mahtipontista. Valitettavasti sitä emme koskaan tule saamaan tämän elokuvan parissa.
Tahraton Mieli on yksi 2000-luvun mahtavimpia elokuvia ja se on lähes virheetön. Erittäin innovatiivinen ja omaperäinen elokuva on yksi genrensä (romanssi) parhaita teoksia. Aivot kannattaa ottaa mukaan tämän elokuvan ajaksi mietintämyssyn kera.
