Robert Eggers on tämän hetken mielenkiintoisimpia ohjaajia. Pitkällä esikoiselokuvallaan The Vvitch – A New-England Folktale mies nousi kertaheitolla lupaavimpien uusien ohjaajien joukkoon. Elokuvaa hallitsi pitkään ja piinavaan tehokkaasti viritetty tunnelma aikakaudelta jolloin toisilleen läheiset ihmiset kääntyivät toisiaan vastaan tuntemattoman vaaran pelossa. The Vvitch sijoittuu Uuteen-Englantiin 1630-luvulle ja Eggersin uutuus, The Lighthouse taas 1890-luvulle ja samalle maaperälle.
Entinen ja ikääntynyt merikarhu Thomas Wake (Willem Dafoe) sekä nuorempi apupoika Ephraim Winslow (Robert Pattinson) saapuvat majakanvartijoiksi karulle pikkuluodolle. Miekkosten neljän viikon pesti myrskyn repimällä kivikolla ei tule sujumaan ongelmitta ja kummallakin päähenkilöllä on jotain salattavaa. Thomas kokee olevansa etuoikeutettu palvomaan öisin majakanvaloa ja komentaa Ephraimin hoitamaan kaikki likaisemmat työt. Vähitellen miesten välille kehittyvä jännite purkautuu mustaa huumoria vilisevissä kuumehoureisissa yhteenotoissa ja maskuliinisissa valtataisteluissa, joissa ei säästellä niin alkoholia kuin verta tai hikeäkään.
Robert Eggersillä on poikkeuksellinen kyky visualisoida menneiden aikakausien ihmisten pelot valkokankaalle. Kansantaruja ja mytologioita hyödyntävä kuvasto pitää sisällään niin merenneitoja kuin merihirviöitäkin. Näiden kautta kuitenkin välittyy sellaisia ihmisen omaan identiteettiin liittyviä pelkoja, jotka ovat ajankohtaisia ihan tänäkin päivänä. Miesten sisäiset demonit pääsevät valoilleen samalla kun majakka materialisoituu pahuuden ja hulluuden symboliksi. Elokuva kuvataan hieman naiviin Ephraimin silmin sekä miehen hallusinaatioiden kautta ja vanha merikarhu Thomas on kuin luonnonvoimien ruumiillistama alkoholisoitunut vanha pieru, joka tietää, että luonnon kanssa mittelössä päätyy aina toiseksi.
Dafoen ja Pattinson kahdenkeskinen kemia on ajoittain niin intensiivistä seurattavaa, että kuvittelee katsovansa liveteatteria. Kummatkin näyttelijät tekevät yhdet parhaimmista ja karmaisevimmista roolitöistään. Majakan ahtaat ja pienet sisätilat natisevat liitoksistaan näiden kahden näyttelijän ottaessa toisistaan mittaa ja myrskyn iskiessä nurin loputkin sivistyksen rippeet. Mustavalkoisen elokuvan autenttisuutta lisää vielä se, että se on kuvattu 35 mm filmille. Teatterista poistuessa on toivottoman epäuskoinen olo elokuvan iskiessä kaiken lian ja paskan suoraan silmille. The Lighthouse on pikimustalla huumorilla höystetty, vangitseva psykologinen kauhukertomus menneiden aikojen peloista sekä ihmisen ikuisesta tarpeesta palvoa jotain suurempaa voimaa, jota palvoessa ajautuu loppujen lopuksi hulluuden partaalle.
The Lighthouse esitettiin Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla Helsingissä syyskuussa 2019. Virallisen Suomen ensi-iltansa se saa marraskuussa.
