Äärimmäisen pahan tiivistymä uhkaa tuoda maailmanlopun Luc Bessonin tulevaisuuteen sijoittuvassa tieteisseikkailussa. Apuna maailmankaikkeudella moista vihulaista vastaan on ns. viides elementti, jonka ruumiillistuma on täydellinen nainen (Jovovich, Bessonin tuleva vaimo). Keskelle universaalia taistelua joutuu taksikuski New Yorkista (Willis), joka Bessonille tuttuun tyyliin on entinen armeijan erikoismies. Juonessa piisaa lisävivahteita kuin pikku kemistin sekoituksissa, mutta kaikki sulaa yhteen saumattomaksi lopputulokseksi huolimatta tarinan lapsellisuudesta.
Leffan suurin taidokkuus ja jopa pelastus lienee visuaalinen osaaminen, jonka Besson on ohjauksissaan aina hallinnut. Tarinan toteutus on yleisestikin niin loistava, että suorastaan häikäisee. Erikoisefektit eivät ole mitään maailman terävimpiä, mutta ovat kestäneet aikaa, vaikka suunnilleen samanikäiset efektivyörytykset ovat jo auttamattomasti vanhentuneet digiehosteiden tullessa paremmiksi.
Osaava tiimi on pitänyt huolta siitä, että tulevaisuudesta löytyy kehittyneiden aseiden ja kasvaneiden räjähdysten lisäksi ihan tolkullista muotia, megapilvenpiirtäjissä toimiva postijärjestelmä ja oikeasti hyödyllisiä robotteja. Myös nykyajan jenkkikulttuurin piirteet on siirretty hienosti 250 vuoden päähän. Menneisyydestä ja muista science fiction -elokuvista tuttujen ilmiöiden lisäksi Fifth Element ehtii viritellä myös omaa mytologiaa. Tämän selostamisessa on kätevästi apuna pappisjärjestö.
Tähtikaartia täydentävät edellä mainittujen lisäksi mm. Gary Oldman ja Ian Holm, jotka vastaavat terävimmistä näyttelijänsuorituksista Williksen ja Jovovichin selvästi vain houkutellessa katsojia megatähteydellään. Mutta ei huolta, molemmat tekevät sen mitä heiltä odotetaan: Milla nähdään alasti ja Bruce laittaa järjestykseen pahikset niin Maan päältä kuin ulkoavaruudesta. Onpa myös vähissä vaatteissa kuljeskelevalle Jovovichille kirjoitettu pieni turpiinvetokohtaus. Willis nauttii pääosin vain palkkiostaan, mutta Jovovichia on oikeasti nautittavaa seurata sympaattisena maailmanpelastajana. Irtoaapa Williksenkin menosta letkeyttä, kun leffan loppupuoliskolla vanha kunnon Die Hard –yrmynaama pääsee räiskimään ja räjäyttelemään. Raketinheitin on must!
Myös Chris Tucker pyörii kuvioissa mukana, ja täytyypä sanoa tästä moottoriturvasta jotain harvinaista: hän tekee hienoa työtä. Toisaalta Tucker esittää ärsyttävän itsekeskeistä radiojuontajaa imelässä show’ssaan, joten asia on vedenpitävästi selitettävissä.
Lopputulos on koko kaksituntisensa viihdyttävä tehostespektaakkeli, jonka toistuvasta metsään rysähtämisestä uskottavuuden saralla ei ole haittaa leffan sopivuudesta rennoksi, mutta silti korkeatasoiseksi ajanvietteeksi. Vaikka Maan kovimman actionsankarin ja kuumimman ex-supermallin yhdistäminen maailmankaikkeuden pelastajiksi ei koskaan kuulosta kovin hyvältä perusidealta, on tämän elokuvan lopputulos niin sanoakseni vihreää.
