Jokainenhan sen tietää: tavallista koulupäivää tylsempää ei olekaan. Opettajat ovat tyhmiä, samoin aikuiset kotona ja televisiossa. Hauskaan päivään kuuluu itsestään selvänä osana Draculan ja Susimiehen kaltaisia kauhun klassikoita sekä yksi holokaustista selvinnyt ”pelottava saksalainen mies”. Jos se pahuksen Van Helsing vain olisikin hoidellut Krapulan suosiolla omana aikanaan, ei Kauhukoplan kauhuleffoista voimaa saavien kasarilasten tarvitsisi viimeistellä tuhotyötä. Hauskaa joka sorkalla on siinäkin määrin, että olisin taatusti itsekin toivonut näkeväni tämän kauhukomedian oikeassa iässä jo koulussa kärvistellessäni. Fred Dekker jos kuka tietää, mistä pikkupojat tykkäävät. Hauskaa kauhua sen olla pittää!
Universal ei Dekkerin ja Shane Blackin kauhukomediasta kiinnostunut. Kauhukoplan tekijät joutuivat siksi Stan Winstonin suosiollisella avustuksella suunnittelemaan hirviönsä itsensä näköisiksi – hyvinkin kirjaimellisesti, sillä susimiehen mallina toimi Winston itse. Mielestäni Universal hukkasikin ahneuksissaan mainion tilaisuuden elvyttää vanhoja perinteitään tuomalla klassisia hahmojaan valkokankaalle päivitettynä kasarinuorison makuun sopiviksi. Dekkerin elokuvan esikuvat omalta ajaltaan löytyvät Gooniesin kaltaisista lapsille suunnatuista suosituista seikkailuleffoista, mutta vain koristeltuna Dekkerin ja Blackin omilla mieltymyksillä: nuorison kerhomajan seiniltäkin löytyy mm. Lucio Fulcin leffojen julisteita.
Kauhukopla ei kuitenkaan ole mikä tahansa matalamielinen viihdeleffa, vaan tarina ulkopuolisuudesta sekä pelkojensa voittamisesta. Elokuvan hirviöiden tavoin myös saksalainen mies ja lapset ovat maailmassaan ulkopuolisia, eivätkä normaaleina pidetyt aikuiset aseineen kykene vastustamaan ruumisautolla ajelevan Draculan pahuutta. Susimiehenkin voi pysäyttää hetkellisesti potkaisemalla tätä munaskuille – kappaleiksi lyöty tai räjäytetty susihukka vain korjaantuu itsestään. Kauhukoplasta opimme siis, että susimiehelläkin on sukukalleudet. Kauhukoplaa kuuntelemalla huomaamme myös, kuinka Bruce Broughton on ihan oikeasti maailmanluokan elokuvasäveltäjä. Bernard ja Bianca Australiassakaan ei kuulostanut hyvältä sattumalta. Broughton on mielestäni aliarvostetuimpia elokuvasäveltäjiä kautta aikain.
Jos siis kaipaat itsellesi tai perheellesi hauskaa kauhuviihdettä ja ehkä ripauksen kasarinostalgiaakin, on Fred Dekkerin Kauhukopla varma valinta minä vuodenaikana ja viikonpäivänä tahansa. Itse menisin vieläkin pidemmälle, ja näyttäisin Kauhukoplaa vuosittain kouluissa ja televisiossa ihan vain tarjotakseni nuorisolle muutakin viihdettä kuin kämäisiä nettimeemejä ja tekoälyjä. Eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä, vaikka Dracula kätyreineen pistäytyisi meidänkin ajassamme maailmanvalloitusta koettamassa. Kuka silloin hoitaisi homman kotiin? Aikuiset kuitenkin ovat tylsiä ja tyhmiä. Sitä paitsi, eihän klassisen kauhun perinteitä sovi unholaankaan jättää. Onhan se nyt ylen ikävää ja valitettavaakin, ettei 2000-luvun maailmasta enää löydy ketään, joka osaisi tehdä tällaisia leffoja.
