Tarantinon tyyli ei välttämättä hurmaa heti. Pulp Fictionin jälkeen mies ei kuulemma ole kehittynyt yhtään. En tiedä, sillä en ole paljoa hänen puuhiaan seurannut. Niinpä en odottanut ihmeitä, kun eräänä iltana aloin katsoa tätä filkkaa.
Jackie Brown (Grier) on uhkea lentoemo, joka toimii rahanpesuketjussa setelien salakuljettajana. Tätiparka jää kuitenkin kiinni. Päästäkseen pälkähästä Jackie lupaa pollareille johtaa heidät päämafioson kimppuun. Niinpä alkaa ajojahti, jonka aikana rahakassit vaihtuvat vinhaan tahtiin ja ruumiitakin tulee. Lopussa soi Bobby Womackin hittibiisi, mikä kruunaa leffan täydellisesti.
Elokuvassa on yllin kyllin meheviä sivurooleja. Robert DeNiro tekee yhden parhaimmista 90-luvun rooleistaan Louis Garana, Samuel L. Jacksonin viileääkin viilemmän Ordell Robbien oikeana kätenä. Michael Keaton on järkevä poliisimies ja Robert Forster leffan lutunen halinalle. Huoraa esittää antaumuksella Bridget Fonda.
Tämä on hyvä elokuva, vaikkei ehkä kaikkien mielestä ohjaajan parhaimpia. Verta on nytkin riittämiin ja hurttia huumoria tasaisesti. Pam Grier on loistava pääroolissa ja Tarantino osaa asiansa. Ainut miinus tulee kassienvaihtokohtausten ajallisesta hyppäyksestä. Mutta kyllä senkin lopulta voisi plussaksi laskea.
