Tommyn äiti on sairaalloista omistushalua pursuava matami. Tämä haluaa pitää miehenalun kotona kaikin keinoin ja tehdä poikansa irtaantumisen omilleen vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Leffan kuvailemaa perhetouhua voisi kuvitella Norman Batesin nuoruudeksi vaikka eihän hommaa muuten hyödytä millään tavoin alkaa klassikkoon yhdistelemään.
Kaikenkaikkiaan nämä vanhempien kreisiksitoteamisleffat eivät ole sitä viihteellisintä mahdollista genreä. Kaikkihan me jonkun lapsia ollaan ja muuta ei voida. Tästäkin asetelmasta on väännetty tarinaa jos jonkinnäköistä. Riivattu sydän on sitä tavallisinta keskiketterää tavaraa aiheesta. Käsikirjoitus tuntuu aavistuksen väkisin väännetyltä klisesopalta, mutta eipä hätää, ihan mukavaa ajankulua on saatu silti aikaan.
Loppua kohden tarina jää junnaamaan hiukan paikoillaan ja täyteen leffan pituuteen pääsemiseksi lyödään teurastusvaihde päälle. Ehkäpä se on jollain lailla perusteltua, mutta tavanomaiselta juonen kulku kokonaisuudessaan vaikuttaa. Äidin varjona pyörivän tuttavan motiivit jää hiukan puolivillaisiksi vaikka tämä selkeästi himoitseekin nuorta miestä.
Ihan ookoo leffa, joka tunnetaan myös nimellä “Haunted heart”. On paljon huonompiakin pätkiä nähty.
