Elokuvissa on roistoja. He ovat rivi-ilkimyksiä, huumekauppiaita, varkaita, korruptoituneita viranomaisia ja muita varsin mitättömiä tapauksia. Elokuvissa on Roistoja. He ovat joukkomurhaajia, diktaattoreja, huumekuninkaita ja terroristeja. He ovat antagonisteja ja jos he ovat tarinan päähenkilönä on kyseessä jonkinlaisia ohuita periaatteita noudattava häijy antisankari. Pienellä kirjoitettujen roistojen ja Roistojen kategorian jälkeen tulee vielä oma, nimeämätön ryhmä hirviömäisimpiä ihmissaastoja joita mielikuvitus kykenee loihtimaan elokuvaan. Heidän röyhkeä raakuutensa järkyttää ja heidän kiistämätön karismansa lumoaa. Oscar-palkintojen [I]Grand Slamin[/I] voittanut [I]Uhrilampaat[/I] sisältää viimeksi mainitun ryhmän kansikuvapojan ja vielä Roiston vahvistuksena. Se on paljon pahuutta kahden tunnin elokuvaan.
Sarjamurhaaja Buffalo Bill (Ted Levine) aikaansaa harmaita hiuksia Jack Crawfordille (Scott Glenn). Jutun irvokkaat yksityiskohdat vaativat erikoisia toimia ja nuori ja kokematon Clarice Starling (Jodie Foster) laitetaan haastattelemaan äärimmäisen vaarallista Hannibal Lecteriä (Sir Anthony Hopkins). Ehkä hän pystyy taivuttelemaan pahamaineisen tappajan käyttämään yhtä kiistattomia älynnystyröitään jutun ratkaisemisen apuna ja poliittisia ulottuvuuksia on myös mukana. Juttu ratkeaa onnellisesti, mutta Lecterin itsensä juonittelut ovat kantaneet hedelmää.
[I]Uhrilampaat[/I] on alusta loppuun tihentyvää jännitystä mikä huipentuu painajaiseen. Välissä on suorastaan unenomaisen inhottavia dialogikohtauksia ja niiden välissä on muutamia painajaismaisen raakoja väkivaltakohtauksia. Juoni on varsin ohut, mutta mutkien sijasta se keskittyy henkilöihin ja kohtauksiin. Ohjauksesta vastaava Jonathan Demme luo äärimmäisen hyytäviä kohtauksia, joskin Ted Tallyn sovitus on varmaankin isommassa vastuussa lopputuloksen äärimmäisen korkea laatu huomioiden.
Ilman näyttelijäntyötä [I]Uhrilampaat[/I] ei voi toimia. Jodie Fosterin kauneus ja karisma on kiistaton, mikä onkin täysin soveliasta kyvykkäälle tutkijalle, mutta siinä on kuitenkin hienoista haurautta, mikä tekee suorituksesta elävän ja haavoittuvan. Clarice Starling on yksin julmaa maailmaa vastaan, mutta hänellä on voimaa ja määrätietoisuutta voittaa pimeys ja pelko.
Ted Levine on hyytävän vastenmielinen irvokkaana Buffalo Billinä. Demme näyttää tämän sarjamurhaajan työskentelyn sen inhassa valmisteluvaiheessa ja kuvaa samalla säälimättömyydellä tulevan uhrin (Brooke Smith) epätoivoista kamppailua. Lyhyesti sanoen Ted Levine luo hirviön joka herättää vihaa ja myös ihmetystä.
Ted Levinen tulkitsema Buffalo Bill on vastenmielinen, mutta Sir Anthony Hopkinsin olema Hannibal Lecter on jotain paljon pahempaa. Hän tappaa huvikseen ja tarpeesta ja ainoa syy millä häntä voi estää tappamasta uudelleen on pitää hänet lujasti lukkojen takana. Lecter nauttii vallasta, manipuloinnista ja petoksista ja hän myös räjähtää epäinhimillisen raivokkaaseen toimintaan. Lyhyesti sanoen Sir Hopkins tekee roolin mikä voitti Oscarin erittäin lyhyellä kestolla, jätti leiman mikä yhä määrittää Hopkinsin uraa ja samalla mittapuun mihin muita elokuvien sarhamurhaajia verrataan eikä kukaan ole päässyt edes lähelle ilman kannibaali-Hannibalin ylivertaisuuden myöntämistä.
Realistinen ja loistavasti näytelty kauhuelokuva. Inhottava roisto ja vielä inhottavampi ihmishirviö luo silkan toivottomuuden vaikutelman ja henkilökohtainenkin voitto on melkoisen tyhjä inhottavan painajaisen muistuttaessa olemassaolostaan. Ainoa pieni heikkous on juonen yksinkertainen rakenne, mutta sen voi sietää tunnelman ollessa loistava ja kohtauksien upeita.
