Bill Murray on ennenkin esittänyt sympaattisia, elämän kolhimia antisankareita, joilla ei mene putkeen. Niin tälläkin kertaa. Menestyneitä ja suuria luontodokkareita tiukasti yhteenkuuluvan ryhmänsä kanssa kuvannut Steve Zissou tajuaa, että yhtäkkiä kaikki ongelmat kasaantuvat samalle ajanjaksolle: Miehen tähti on hiipumassa toinen toistaan surkeampien elokuvien myötä, masennus iskee, kun puoli vuosisataa elämää on jo takana, avioliitto on kriisissä ja oudohko kala, jonka Steve nimeää jaguaarihaiksi, syö hänen parhaan ystävänsä. Steve päättää koota filmiryhmänsä vielä (ainakin) yhden kerran, ja lähteä tekemään vielä (ehkä) viimeisen elokuvansa. Hain tappaminenkin kuuluu suunnitelmiin.
Steve Zissoun hahmo on kuin luotu Bill Murrayn näyteltäväksi. Ja pieni tarkistus varmistaa, että itseasiassa Zissoun hahmo ON luotu Bill Murrayn näyteltäväksi. Minimalistiset ilmeet ja eleet, katse, joka tuntuu sanovan ”Kiinnostaa aivan saakelisti” ja sarkastiset äänenpainot osuvat tälläkin kertaa maaliinsa, eikä Murrayn ironista, lähes kusipäistä hahmoa voi olla rakastamatta. Mahtavaa! Vaan eipä silti. Vaikka Murray hallitseekin koko elokuvaa, ja omistaa jokaisen kohtauksen jossa on mukana jo pelkällä läsnäolollaan, häntä on silti tukemassa melkoinen kaarti kovan luokan tekijöitä, joille kaikille on kirjoitettu varsin herkulliset hahmot; Matkalle osallistuvat mm. Steven mahdollinen jälkeläinen (Owen Wilson), vauvaa odottava reportteri (Cate Blanchett), saksalainen mekaanikko (Willem Dafoe) ja ehkä tusinan verran lukioikäisiä harjoittelijoita (joihin seurueen jäsenet viittaavat yksinkertaisesti vain ja ainoastaan harjoittelijoina, ketään porukasta ei nosteta suuremmin esille tai mainita nimeltä, ja jotka saavat kaikki hanttihommat hoitaakseen).
Andersonin verkkainen, vähäeleinen ja vinoutunut tyyli puree jälleen, tällä kertaa vielä paremmin, kuin parin vuoden takaisessa Royal Tenenbaumsissa. Käsikirjoitus on vähintäänkin omalaatuinen, huumori juuri sopivan kummallista ja toteutus kympissä. On silti muistutettava, että vaikka kyseessä on komedia, on Steve Zissoun vedenalainen maailma silti surumielinen ja melankolinenkin elokuva. Tämäntyylinen huumori ei varmasti pure kaikkiin, mutta kokeilkaa. Hieno leffa!
