Steve McQueen näyttelee John Reesea, joka joutuu johtamaan pientä sotilasjoukkoa uuteen tehtävään toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Tämän pienen sotilasjoukon pitäisi suojella pientä aluetta saksalaisten hyökkäykseltä. Tehtävässä oleva sotilasjoukko on todellakin pieni ja sotilaat keksivätkin keinoja, joilla he huijaavat saksalaisia luulemaan heitä isoksi joukoksi. Asiaa ei myöskään helpota se että miesten taistelumieli ei ole kovinkaan korkealla sillä he odottavat kotiutimista.
Kuusi urhoa pääsi yllättämään allekirjoittaneen sillä elokuvasta ei oltu aiemmin paljon puhuttu, vaikka jonkin sortin klassikko onkin ja odotinkin keskitason sotapaukuttelua. Elokuva olikin loistava pienimuotoinen sotaleffa, jossa oli myös kepeää huumoriakin synkän ”sota on yhtä helvettiä”- teeman vastapainoksi. Sotakohtauksia elokuvassa ei ole kuin pari kappaletta mutta nekin ovat hyvin tehtyjä kohtauksia jos ei odota mitään BoB-meininkiä. Etenkin loppupuolen taistelut vaikuttavat, eikä elokuva turvaudu mihinkään siirappiseen meininkiin tai happy end-loppuun.
Näyttelijät tekevät vahvoja perussuorituksia. Aina yhtä viileä Steve McQueen loistaa roolissaan sodalle omistautuneena sotilaana jolle sota on kaikki kaikessa. Myös muut näyttelijät tekevät hyviä suorituksia ja porukassa on myös mukana James Coburn, jota ei meinaa aluksi edes tunnistaa silmälasiensa takia. Don Siegel ohjaa tutulla jämärällä tyylillään ja tuloksena on kieltämättä loistava sotaelokuva.
Loppuun todettakoon että kyseessä on toimiva kokonaisuus eikä elokuva laahaa missään vaiheessa. Kestoakin on sopivasti ja koko homma toimii loistavasti. Kyseessä on siis mainio pienimuotoinen sotaleffa, joka nousi aikanakin allekirjoittaneen suosikkisotaleffojen listalle.
nimimerkki: Mask
