Loistaa erityisesti älykkyydellään ja loistavalla juonellaan.

8.4.2007 18:59

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Audrey Rose
Valmistusvuosi:1977
Pituus:108 min

Aviopari Bill ja Janet Templeton elävät normaalia perhe-elämää 11-vuotiaan tyttärensä, Ivyn kanssa. Ivy kärsii toistuvasta, ahdistavasta painajaisunesta, jossa tämä on lukitussa, palavassa autossa, ja josta ei pääse ulos. Painajaisethan johtuvat tytön edellisen elämän tapahtumista, jotka ovat Ivyn alitajunnassa olleet jo synytmästään lähtien, ja tästä saakka kärsinyt toistuvasta painajaisesta. Perheen vaikeaa elämää tulee lisäksi sekoittamaan oudolta vaikuttava muukalainen, Elliot (Hopkins), joka väittää tyttären kuuluvan hänelle edellisessä elämässään. Tytön vanhemmathan ei tätä hyväksy, ja pitävät miestä aivan hulluna ihmisenä. Muukalainen vaikuttaa tuntevansa Ivyn paremmin kuin tämän vanhemmat, ja tuntuu olevan kovinkin huolissaan tytöstä. Mies tarjoaa apua, johon ei pariskunta tartu, ainakaan tytön isä, Bill. Mutta keinot alkavat olla vähissä tytön satuttaessaan itseään painajaisten aikana, eikä juuri mitään ole tehtävissä. Elliot saa Ivyn äidin, Janetin luottamukseensa, ja tämä tarttuu muukalaisen tarjoamaan apuun…

Tarina on hyvin mielenkiintoinen, eikä silmiä malta irroittaa ruudulta lainkaan ennen seitsenvarttisen elokuvan päättymistä. Näyttelysuoritukset ovat huikeita, etenkin Hopkins on roolissaan huimaiseva, jonka lisäksi Ivya näyttelevä pikkutyttö (Susan Swift) on hyvin uskottava roolissaan, etenkin painajaiskohtausten aikana. Elokuva vaatii täydellistä keskityymistä, eikä siihen syventyminen ole vaikeaa. Henkimaailman kahleissa on tyyliltään hyvin psykologinen, ja etenee melko hitaasti, ainakin alkua myöten. Se pitää katsojan kovassa jännityksessä jokaista minuuttia myöten, ja saa odottamaan seuraavaa tapahtumaa huikealla innolla. Elokuvasta tulee hyvin pitkälti mieleen kulttiklassikko Manaaja, sekä Polanskin samantyylinen Rosemaryn Painajainen.

Henkimaailman kahleissa on jännittävä, nerokas ja psykologinen trilleri, joka ei laske otteestaan hetkeksikään ennen lopputekstejä, ja jonka seuraaminen on hyvin mielenkiintoista. Loistaa erityisesti älykkyydellään ja loistavalla juonellaan. Loppukohtaus on mieleenjäävä ja surullinen, jota ei unohda pitkään aikaan, ja joka koskettaa syvästi. Loistava!

“It’s alright now. It’s alright. The soul is set free. The soul is set free.”

nimimerkki: Jammar

Arvosteltu: 08.04.2007

Lisää luettavaa