Lohduton ja raaka tarina huumepoliisien työstä.

28.5.2006 23:41

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Narc
Valmistusvuosi:2002
Pituus:100 min

Kokeilkaapa lyödä pää seinään* ja testata sattuuko. Tai kokeilkaapa mennä seisomaan kylmään sateeseen tuntikausiksi** ja testata tuleeko kylmä ja lohduton olo. Tai sitten yksinkertaisesti lyötte Narc-DVD:n soittimeen ja testaatte tuleeko kipeämpi, kylmempi ja lohduttomampi olo.

Narc yllättää todella rankasti. Ja nimenomaan rankkuudellaan. Jotenkin pläjäyksen julkaisuvuotta, näyttelijänimiä ja genreä katsellessa tulee odottaneeksi jotakin saksalaisen tusinadekkarin kaltaista halpiskökköä, jossa lopulta edellisessä kohtauksessa hovimestarin murhaamaa miekkosta näytellyt hovimestari on murhaaja. Mutta Narc on jotakin apaattista, synkkää ja vetistä mutavelliä, joka valuu kosteana suoraan kaula-aukosta sisään ja pitää vilpoisassa otteessaan käänteentekevään loppuun saakka.

Rahoitusvaikeuksien vuoksi lähes ilmaiseksi työskennelleet Jason Patric ja Ray Liotta ovat rautaisessa vireessä. Etenkin hieman nimettömämpi näyttelijälahjakkuus Patric kulkee ruudulla niin apaattisessa (painajais)unessa leijaillen, että oikein puistattaa. Työ vastaan perhe –taistelu näyttää hyvin kipeältä huume-etsivän elämässä. Roolia varten rutkasti lisäkiloja kerännyt Liotta hokee hänkin f*ckia ahkerasti ja pistää rikolliset kärsimään – verisesti.

Huumeiden hallitsemaan alamaailmaan sijoittuva leffa polkee ehkä pieniä hetkiä paikoillaan, mutta näyttelijöiden varmuus ja pohjoistuulen kylmyydellä puhaltava ilmapiiri pelastavat: poliisin hengen vaatinutta murhamysteeriä ei pelkästään katso mielellään, vaan vieläpä hyvin jännittyneenä. Ohjaaja Carnahan todella osaa hommansa. Samaa mieltä oli myös Tom Cruise, joka leffan nähtyään pläjäytti lompakostaan muutaman miljoonan jakelurahaa mestariteokselle. Pestasipa Tomppa Carnahanin MI-3:n puikkoihin (huom. vain erottaakseen tämän myöhemmin taiteellisten näkemyserojen vuoksi…).

Narc on selvästi pienemmän profiilin/budjetin laatujeppeilyä runsaalla verenvuodatuksella. Raakuus tuo leffalle K18-leiman, mutta myös kipeän lisän jo rautaiseen otteeseen. Jotakin linjasta kertonee jo se, että F*ck variaatioineen kajahtaa ruutuun kolmisensataa kertaa sadan minuutin aikana… kukkahatut pysykööt siis kaukana. Muut tuijotelkoon Narcia silmät ymmyrkäisinä. Ja nauttikoon kovisteluviihteestä.

* & ** = allekirjoittanut ei kirjaimellisesti kehota ketään masokismiin, vaan lähinnä käyttää ko. yhteydessä imperatiivia vertauskuvallisesti. Älkäätte siis rikkoko päitänne. Tai hankkiko kesälentsua. Katsokaa Narc.

Arvosteltu: 28.05.2006

Lisää luettavaa