Silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Mutta joskus näpit palaa ja rautavasara putoaa varpaille. Tämän kohtalon saa tällä kertaa kokea uusimman Bond-elokuvan tuotantotiimi. Casino Royale oli omiaan nostattamaan Bond-buumia, joten yleisö ehti hädin tuskin tilata vodka martinia, kun uutta leffaa ryhdyttiin jo vääntämään. Niinpä Quantum of Solace jää valovuosien päähän edeltäjästään, ja itse asiassa se sijoittuu häntäpäähän koko Bond-filmatisointien historiassa.
Taas pitäisi pelastaa maailma, vaikka edellisen seikkailun aiheuttamat fyysiset ja henkiset haavat eivät ole vielä edes ehtineet arpeutua. Quantum of Solace jatkaa suoraan siitä mihin Casino Royale jäi. Jason Bournen…eikun siis James Bondin kostohammasta kolottaa. Arvokas informaatiolähde on teljetty takakonttiin ja mystinen Quantum-organisaatio hengittää niskaan.
Lohdun määrää tärkeämpää on sen laatu. Casino Royalen brutaalin hauska eleganssi on poissa ja tilalla on geneeristä sinkoilua toimintakohtauksesta toiseen. Samat sinkoilut on nähty miljoonaan kertaan aiemminkin ja vieläpä paljon paremmin toteutettuna. Osasin odottaa, että lähinnä taideleffoistaan tunnettu ohjaaja Marc Forster ei olisi mikään actionin ihmelapsi, mutta mies menee metsään myös eteerisillä kamera-ajoillaan sun muilla tempuillaan, joiden tarkoitus kaiketi on ilmentää Bondin henkistä kujanjuoksua. Tai jotain.
Daniel Craigin ohimosuoni sykkii edelleen ihan kohtalaisesti, mutta kivikasvoinen karpaasi on menettänyt aimo annoksen intensiteettiään. Ranskalainen mulkosilmä Mathieu Amalric tulkitsee Bondin mustalle listalle joutuvaa ekoterroristia. Jokaisella Bond-pahiksella pitää tunnetusti olla Se Jokin Outo Juttu. Goldfingerille kulta oli pakkomielle, Le Ciffre itki verikyyneleitä jne. No ilmeisesti Amalricin esittämän hyypiön erikoisuus on se, että hän kirkuu tappelussa kuin pikkutyttö.
0,07 euroakin on liikaa Quantum of Solacen tasoisen leffan näkemisestä. Kannattaa mieluummin katsella Maikkarilta niitä vanhoja Bond-leffoja. Niissä on sentään hinta/laatu-suhde kohdallaan.
