Bill Harding (Bill Paxton) jahtaa tornadoja. Niin myös hänen ex-vaimonsa Jo (Helen Hunt) ja heidän avioliittonsa meni kiville. Jonas Miller (Cary Elwes) on ammattimaisempi juippi tornadojen perässä. Nämä joukot joutuvat lyömään päänsä yhteen uuden myrskyalueen ilmaantuessa. Tai jotain.
Jan De Bontin tausta on kuvaajana näkyy tässä elokuvassa hyvässä mielessä, sillä siinä on energiaa ja spektaakkelia enemmän kuin vähän. Lisäksi budjetti oli lihava ja sitä käytettiin juuri visuaalisen spektaakkelin luomiseen. Käsikirjoitusta rustasi Michael Crichton, joten lupaukset ovat hyvät.
Pelkät lupaukset eivät tee elokuvaa, sillä näyttelijäkaartista ei löydä yhtään kiinnostavaa kemiaa ja henkilödraama katoaa F5-kategorian tornadon myötä ties minne mistä sitä ei edes ala etsiä. Juoni lentää saman myrskyn myötä ja hajoaa lisäksi pirstaleiksi. Dialogi ei missään vaiheessa ole edes kolmannen luokan sellaista. Onneksi Philip Seymour Hoffman (R.I.P) on hauska ja Cary Elwes on miellyttävän limainen konna. Harmi vain että yksikään hahmo ei kelpaa edes maalitauluksi pilkkaa ammuttaessa.
Silkkana spektaakkelina [I]Twister[/I] on korkeaa laatua, mutta sen käsikirjoitus ei edes löyhkää ja näyttelijöiden työtä ei voi arvioida millään mittarilla, sillä henkilöhahmoja ei ole havaittavissa. Loppujen lopuksi siitä saa irti vain tahatonta (joskus tahallista) komiikkaa ja demonstraation Bos tauruksen hämmästyttävästä lentokyvystä. [I]Twister[/I] on tyhmä, ontto, äänekäs ja aivan liian hyvin tehty ollakseen calccuna.
