Ne olivat vanhoja hyviä aikoja. Vuosi taisi olla 1966. Silloin Rollin Hand, naamioitumisen mestari, veteli naamareitaan kasvoiltaan kovaan tahtiin konnia ja jopa katsojia huijaten ja pieksien ja tulihan se maailmakin pelastettua pariinkiin kertaan siinä välissä. Sarja oli Mission: Impossible, mikäpäs muukaan. Eihän allekirjoittaneesta ollut sinä vuonna vielä tietoakaan, mutta uusintoja on tullut seurattua televisiosta paljon. Sarja oli näköjään pääosaa näyttelevän Cruisen ja tuotantokumppaninsa Paula Wagnerin mieleen. Senpä seurauksena he aikoivat tuostaa kuuluisasta sarjasta elokuvaa. Ohjaajaksi valittiin Brian De Palma, joka muistetaankin Scarface ja Lahjomattomat elokuvista. Näyttelijäkaartikin oli ihan hyvätasoinen. Pääosaa vetää luonnollisesti Tomppa. Mutta muissa sivuosissa on esimerkiksi aina yhtä karismaattiset Ving Rhames ja Jean Reno.
Ethan Hunt (Cruise) on salaisen vakoilutoimiston IMF:n huippuagentti. Kuitenkin yhden operaation Prahassa mennen pahasti pieleen – Huntin ryhmän kuoltua ja Hunt jäi ainoana eloon – aletaan Huntia epäilemään petturuudesta ja oman ryhmänsä taposta. No, Hunt on tietenkin luonnollisesti syytön ja tästä alkaakin oikean petturin etsintä. Ai niin, käydäänhän elokuvassa siinä välissä piipahtamassa CIA:n päämajasssa Langleyssa. Huntin tiimissä on mukana tietokoneekspertti Luther Stickell (Ving Rhames) ja kiero konna Krieger (Jean Reno).
Vaarallinen tehtävä ei lukeudu Palman parhaimpiin ohjaustöihin. Liian hapuileva käsikirjoitus ja tarinan kerronnan nopea tempo eivät anna hyvää vaikutusta. Lisäksi lopun helikopterikohtaus on niin älytön, että katsoja joutuu välillä tarkistamaan oman mielenterveytensä. Siis sanotaanhan, että elokuvissa on kaikki mahdollista, jopa semmoinen mikä ei onnistuisi oikeassa elämässä. Mutta tämä kohtaus hipoo järjettömyydellä pilviä. No, katsokaa itse.
Vaarallinen Tehtävä jää tasapaksuksi lätyksi, joka pilaa loistokkaan TV-sarjan tunnelman. Palma ei ollut oikea mies ohjaajaksi – Pysyköön heppu niiden mafiakuvien parissa -. Mission: Impossible elokuvaksi tämä ei ollut toimiva. Tompan leffaksi kyllä. Eipä tässäkään ilmeitä tarvitse, eikä edes juoksua. Jos pitäisi jotain hyvää sanoa, niin kyllä tästä toimintaa löytyy ja jonkinlaista, korostan JONKINLAISTA jännitystä. Petturin henkillölisyys vaihtelee niin tiheään tahtiin, että katsoja ei tiedä enää kehen luottaa. No tietenkin Tomppaan jos ei muuhun.
Ja vielä lisäksi sanottakoon että Ving Rhames ja Jean Reno ovat jälleen kerran loistavan karismaattisia. Heille elokuvan ainoat plussa pisteet.
