Kylläpä voi kaksi peräkkäistä leffakatselua olla eri laidoista. Allekirjoittanut ei suosittele Ready to rumblen ja The Cheetah girls kakkosen katsomista peräkkäin. Eikä muuten kyllä erikseenkään.
Ja nyt itse asiaan, unohdetaan ne sohvalla röhöttävät äijät ja laitetaan teinityttövaihde päälle: ollaan bestiksiä, kiljutaan onnesta, riidellään, seukataan, kiljutaan onnesta ja eletään elämää juuri niin kuin Disneyn tuottamassa prinsessatarinassa voi olettaakin tapahtuvan. Harmi, että itse huumori on vähissä.
The Cheetah Girls 2 on jo vauvana tähdeksi nousseen 21-vuotiaan Raven-tyttösen ympärille kasattu tv-leffa ja musikaalikomedia(n jatko-osa), jossa tyttöyhtye Cheetah Girls lähtee valloittamaan Espanjaa. Mukana tiellä kohti odotettua loppua välähtelevät ajanhenkeen sopivat popstars-lurautukset, persoonaton popmusa ja SUURET elämänkysymykset. Tyyliin “kerkeenks mä ny niinq laulutreeneihin ku se poju o nii ihq”, “Hajotaanks me jos me ei treenata?”.
Loppukohtaus tosiaan kuohuu kuin shampanja 15-vuotiaan tytön päiväkirjaunelmassa. Virheetöntä ihoa, onnen alleviivausta ja musiikinjuhlaa piisaa. Voi itku niitä juuri puberteetin saavuttaneita leenoja ja liisoja, jotka maalaavat tämän elokuvan pohjalta maailmankuvaansa. Toisaalta kaipa nuorisoelokuvalle on onnellisuuden raiteita pitkin tuksutteleva loppu sallittava. Mutta jokin raja siinäkin.
The Cheetah Girls II on lähinnä elokuva niille, joiden mielestä Espanjassa on vain banjoa rämpytteleviä hurmuripoikasia ja laulajatyttösiä, tai joiden mielestä Euroviisujen musiikki on suurinta mitä maailma on luonut. Ohjaaja Kenny Ortegaa ei tunnistaisi tästä tekeleestä samaksi mieheksi, joka on operoinut mm. Gilmoren tyttöjen ja Ally McBealin jaksojen parissa. Kyseisissä sarjoissa sivuosassa oleva sokerisuus on nyt ympätty PääStaraksi Gallerian, Chanelin, Dorindan ja Aquan rinnalle. Ja muistakaa, että kun The Cheetah Girls nousee Espanjassa pinnalle, niin silloin kaikilla on kivaa.
Paitsi kohderyhmään kuulumattomalla katsojalla.
