Dollaritrilogian ja Huuliharppukostajan jälkeen yleisö halusi Sergio Leonen tekevän vielä yhden westernin. Leone tekikin vielä A Fistful of Dynamiten, joskin vastahakoisesti. Hyvä tästäkin tuli, vaikka onkin Leonen heikoimpia elokuvia.
Useimmista muista westerneistä poiketen nyt liikutaan 1910-luvun Meksikossa. Maassa on vallankumous ja se heitteleekin kahta miestä, vallankumouksiin uskonsa menettänyttä irlantilaista vapaustaistelijaa ja meksikolaista rosvoa, miten haluaa. He joutuvat sotkeutumaan väkivaltaiseen ja sekavaan vallankumoukseen.
Vaikka A Fistful of Dynamite onkin Sergio Leonen heikoimpia elokuvia, niin on tämäkin ihan hyvä ja onkin jäänyt melko vähäiselle huomiolle. Elokuva kuvaa hyvin Meksikon vallankumousta. Se oli hyvin sekavaa ja väkivaltaista aikaa, ja kuka tahansa saattoi joutua vallankumouksen pyörteisiin ja jopa päästä hengestään. Tässä annetaan myös hyvin kuvaa siitä, millainen oli talonpojan asema. Se oli aika ankea. Tämä käy hyvin selville varsinkin alkupuolen vankkurikohtauksessa.
Mutta hyvistä puolistaan huolimatta elokuvan tunnelma ei pääse aivan Leonen edellisten, eikä myöskään hänen seuraavan elokuvansa, Once Upon a Time in American, tasolle. Tämä ei ole yhtä komeannäköinen kuin muut Leonen elokuvat, vaikka paljon hänelle tunnusomaisia piirteitä tämä elokuva sisältää.
Tunnelmapuoli on ihan hyvin hoidettu. Meininki vaihtuu vakavan ja humoristisen meiningin välillä, muuttuen lopussa melankoliseksi. Ennio Morricone on saanut A Fistful of Dynamiteen ihan hyvät musiikit, vaikkei tässä hänen sävellystaidot olekaan parhaimmillaan.
Hahmotkin ovat Sergio Leonen tyypilliseen tapaan ikimuistoisia. Rod Steiger on hieman hassu meksikolaisrosvo. Mies tuo hieman mieleen Hyvien, pahojen ja rumien Tucon. Tosin tämä johtuu siitä, että rooli oli alun perin kirjoitettu Tucoa näytelleelle Eli Wallachille. Steigerkin kyllä tekee ihan hyvää työtä, vaikka pieniä ylilyöntejä tapahtuukin. James Coburn on erinomainen entisenä irlantilaisvapaustaistelijana.
