Pakko on taas myöntää todellisuus: mestarikaan ei aina osu maaliin. Kahden eeppisen ja mestarillisen ’Once upon a time’-teoksen välissä Leone rykäisi kasaan Meksikon vallankumouksen aikoihin sijoittuvan äijädraamaan ironisesta lopputuloksesta. Juan Miranda (Rod Steiger) on puhdas meksikolaisbandiitti joka suurperheensä kanssa ryöstelee. Satunnaiskohtaaminen irlantilaisen vallankumouksellisen, John Malloryn (James Coburn) kanssa saa epäluotettavan ja epärehellisen ’kanavarkaan’ innostumaan unelmoimastaan pankkiryöstöstä Mesa Verdeen ja dynamiittia paukauttelevan irlantilaisen pitää olla apuna. Ironisesti Mallory on yhteistyössä vallankumouksellisten kanssa, joten Juan ei saa rahojaan pankkiryöstössä, mutta tulee vallankumouksen suureksi sankariksi ja saa myös maksaa siitä.
Sergio Leone ohjaa kokonaisuutta tiukasti lähi- ja erikoislähikuvissa pysytellen ja visuaalinen ilme on taatusti Leonen elokuviin sovelias. Samoin kärähtäneet ukkorumilukset pääosissa ovat täyttä Leonea ja Ennio Morricone on taas keittänyt kokoon maukkaan musiikin. Kaikki on siis kunnossa ja miljöökin antaa tilaa ironiselle käsittelylle. Valitettavasti paksu italialainen tarinan suhteen ei osu maaliin vaikka potkussa on voimaa. Lähtökohta on vahva ja vahingossa sankariksi itsensä kompasteleva bandiitti esitellään julmaksi roistoksi ja sitten puretaan toheloksi. Mukaan on kirjoitettu myös kauhistuttavia kohtauksia vallankumouksen väkivaltaisesta osuudesta, mutta ne jäävät pinnallisiksi riitasoinnuiksi kokonaisuudelle. Mukana on luonnollisesti räjäytyksiä, ammuskelua ja idealismin murentumista. Elokuva aloittaa ironisena veijarikomediana ja hajoaa epämääräiseksi vastentahtoisen sankarin luomiskertomukseksi.
Rod Steiger on hupaisan epäpätevä meksikolaisbandiitti jonka on helppo olla kova ja uhkaava avuttomia pelotellessaan konnaperheensä kanssa, mutta vaikeaan paikkaan puristettuna hän murtuu ja vääntyilee. Epäselväksi jää onko hänestä lunastamaan myytti mikä hänestä kirjoitetaan, mutta hän ei koskaan halua olla sankari vaikka sellainen hänestä tulee. James Coburn on taas kyyninen ja kyllästynyt IRA-ketku joka uskoo vain dynamiittiin ja mellastukseen. Hänen epämääräiset motiivinsa kylläkin saavat voimakasta eloa Coburnin pettyneen vähäeleisestä tulkinnasta missä Mallory ilmeenkään värähtämättä räjäyttää bandiitin vaunut kappaleiksi kostoksi moottoripyöränsä räjäyttämisestä. Kuitenkin pettynyt ja uskonsa menettänyt ketku ei ole pelkkä moraaliton terroristi, vaan hänellä on selkeä suunnitelma luoda sankari mitä hän ei itse enää kykene olemaan.
Päähenkilöt ovat juurikin sopivan hupaisia antisankareita, mutta tarina ei ole heille sopivaa laatua ja hajoaa pahasti alkunsa jälkeen eikä edes kunnollista pahista ole antisankarien vastapuolena vaikka Günther Riez (Antoine Saint-John) on varsin uhkaava. Sergio Leone potkaisee lujaa, mutta pahasti ohi maalin ja vaikka lopputulos on ajoittain hauska ja ajoittain traaginen ja ajoittain ironinen on se Leonen muuhun tuotantoon verrattuna todellinen häpeäpilkku.
