Scream laukaisi pahimman teinikauhubuumin sitten Halloweenin kun se ilmestyi vuonna 1996, oliko Wes Cravenin sittenkään järkeä tehdä uutta teinikauhuleffaa?
Scream alkaa kun murhaaja soittaa avuttamolle nuorelle tytölle. Leikin lasku ja vitsailu vaihtuvat kohta huutoon (eli screamiin) ja puukosta tulee. Pian murhaaja saa lisää uhreja ja kaupunkiin tulee ulkonaliikkumiskielto, mälsää nyt pidetään bileet päättävät koulun oppilaat, mutta bileisiin tulelee kuokkimaan niin ärsyttävä toimittaja, poliisi kuin itse murhaaja veitsineen.
Scream on itseasiassa parodiaa niin ohjaaja Wes Cravenin kuin muidenkin kauhu heebojen tekeleistä ja tämä toimii leffassa mainiosti. Murhaaja tuo myös vaihtelua koska kukaan ei tiedä kuka hän on (tälläisiä on tosin nykyään tuhansia) ja hän sekä puhuu ja tappaa eikä ole mykkä poika ala Michael Myers tai Jason Voorhees.
Näyttelijät sentään osaavat asiansa kohtalaisesti ja on mahtavaa että murhat tapahtuvat pikku kaupungissa eivätkä esim jossain pirun leirillä ym. Scream murhaaja ei ole mikään kovinkaa persoonallinen murhaaja vaan itseasiassa vain töitänsä tekevä mielipuoli. Murhaaja ei muutenkaan ole niin ylivoimainen vaan saa kompastelee ja saa iskuja uhreiltaan. Murhaajaa ei kukaan voi etun käteen arvata jos ei ole leffaa ennen nähnyt (sama asia on säilynyt osasta toiseen). Murhaajan varsinaiset motiivit ovat sitten aiak kaukaa haettuja mutta kai sellainenkin on ollut pakko jostain repäistä että leffaan saataisi edes hitusen uskottavuutta. Murhaaja selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta mutta ei sentään (onneksi) omaa mitään ”mystisiä” voimia.
Scream on kekseliästä kauhuleffaa, jossa kauhu ripustetaan naulakkoon. Lopun verinen tappelu kohtaus on mainio ja leffa jaksaa viehättää, varsinkin ekalla katselukerralla se on fantastinen kokemus.
nimimerkki: Criiticco
