Kotimamma kontrolloi perhettään. Hän tekee aamupalat ja pukee miehensä töihin. Lapselle valmistuu koulueväät, ja elämä on seesteistä. Miehellä ja vaimolla menee hyvin ja perheen poika saa tarvitsemansa huomion. Yksi tuulinen päivä muuttaa kaiken. Mamma törmää myrskyn riepottelemana kirjakauppiaaseen jonka kanssa avataan muutakin kuin kirjan kansia. Perheen isukilla heräävät epäilykset, jotka johtavat draamaan.
Kohtalokas syrjähyppy on sitä mitä nimi sanoo. Alussa tehdään selväksi arkipäivän rutiinit ja kuinka vaalean punaista elämä voikaan olla. Perheen johtajaisä tuo elannon perheeseen ja lähiöelämä luistaa kuin suksi. Yhtäkkiä kaikki järkkyy ja katsoja arvaa mitä tuleman pitää.
Adrian Lynen tyylin mukaisesti pinta vilahtaa, jotta katsomoissa nenäliinaa kourassa rutistelevat naiseläjät saisivat pidettyä miehenpuoliskonsa elokuvan ajan soffan pohjalla. Perustarinaa joita on nähty kilometreittäin aiemmin. Nyt satsaus on Diane Lanen roolisuorituksessa ja rohkeudessa, joka on hyvää tasoa. Mutta sattui väärään filmiin, kun Gere on vastassa. Ukkoa nimittäin leimaa kaavamaisuus ja tähän elokuvatyyppiin satsaaminen. Se kun syö muidenkin näyttelijöiden suorituksen, kun kaavanäyttelijän tähdittämä juoni on ilmeinen.
Tarina etenee ja jännite kasvaa tiettyyn pisteesen saakka. Jollakin muotoa leffan siirryttyä draamasta trillerin puolelle, homma vain lässähtää. Tarinaa ei viedäkään loppuun, vaan vaalean punainen lässytys jatkuu. Jotain maatakaatavampaa olisi ollut lupa odottaa.
Intohimodraamojen ystäville voi kehottaa Kohtalokkaan syrjähypyn katsomista. Me muut voidaan käyttää aikaamme paremminkin.
DVD:ltä rainaa katsoville on yllättävän hyvä sessio tiedossa. Extroihin on satsattu ja varsinkin kommentit ovat valaisevia.
