Kun elokuvan nimi on Sucker Punch, ja jonka julistekuvassa seisoo pimuja aseet olalla, joko tietää tarkalleen mitä odottaa tai ei ollenkaan tiedä mitä odottaa. Ennakoon leffasta mitään infoa hankkimaton ainakin yllättyy siitä ettei Sucker Puncin kohdalla lopputulos ole kumpaakaan noista, yllätys ei ole silti kovin positiivinen.
Hölmöydessään ekaluokkalaisten kirjoituskilpailun häviäjälle vertoja vetävässä juonessa pieni tyttö ’’Babydoll’’ joutuu mielisairaalaan kun tämän äidin kuoltua perinnönhimoinen isäpuoli lavastaa tytön tappaneen oman siskonsa. Jostain syystä Babydollille tehdään pikimiten lobotomia, ja kohellus voi alkaa. Tai ainakin luulen homman menevän näin, sillä kömpelösti kuvaillusta tarinasta ei oikein saa mitään selvää. Jotenkin Babydoll päätyy työntekijöitään orjuuttavan bordellin palkkalistoille, mutta katsojalle ei oikein täysin selviä että onko tämä bordelli tytön harhanäköversio mielisairaalasta vai ns. ’’oikea’’ paikka. Kuvitellaan että se on oikea paikka.
Bordellia johtaa sovinistinen sadisti Blues, joka kohtelee tanssijoitaan sen mukaan kuinka hyvällä tuulella sattuu olemaan. Tanssijattaret ovat selittämättömästi vastoin ihmisoikeuksia kirjaimellisesti vankina työpaikallaan, ja vihaisena Blues saattaa vaikka ampua jonkun näistä(toki ilman että kukaan viereisessä huoneessa kuulisi laukauksen tai jotain). Tarinamme sankaritar ei bordellissa viihdy edes ensimmäistä päivää, joten hän muutaman muun neitosen kanssa ryhtyy suunnittelemaan pakoa. Suunnitelmaan kuuluu hankkia muutamia esineitä(jotka eivät tietenkään liity itse pakoon mitenkään), jotka tyttö hankkii eri henkilöiltä viekoittelevalla tanssillaan. Tanssiessaan tyttö näkee ilman mitään järkiperäistä selitystä harhoja, joissa hän kavereineen tekevät kaikkea jännää, kuten taistelevat örkkejä ja lohikäärmettä vastaan B-17 ’’Membhis Bellellä’’, teurastavat M4:osilla ja MP5-konepistooleilla vuonna 1914 Saksan valtaamassa Pariisissa Freddy Kruegerin johtamia, kummasti Killzonen Helghasteja muistuttavia, supernatseja, ja koettavat estää Terminaattoreita räjäyttämästä kaupunkia tuhannen paskaksi ydinpommilla.
Kubrick/Tarantinomaisesta hienon tulkinnanvaraisesta tarinankerronnasta ei ole tietoakaan(vaikka siihen ollaan ilmeisesti pyritty), sillä kaikki on kokoajan äärimmäisen sekavaa.Vaikka suurimman osan leffasta sinänsä pysytään kärryillä, kaikin puolin typerä aloitus ja lopetus hämmentävät ikävästi. Tarinaan kuuluu monia kömpelösti toteutettuja, järjenvastaisia ja turhia yksityiskohtia. Niin kuin mainitsinkin, Kill Billmäiseen tarinankerrontaan ollaan ilmeisesti pyritty, surkean ohjaajan vain olisi kannattanut hankkia muu plagioinnin kohde kuin alan huippuasiantuntija. Draamakin on typerää. Lähes koko leffan ajan Sweet Pea vastustaa Babydollin pakosuunnitelmaa – vaikka on siinä silti mukana – , ja kun yhdessä vaiheessa Babydoll päättää luovuttaa koko operaation niin Sweet Pea alkaakin yhtäkkiä kannattamaan tämän suunnitelmaa. Lopullisessa antikliimaksissa Babydoll, niin pikkutyttö kuin onkin, alkaa filosofoimaan olevansa valittu ja heittäytyy turhaan marttyyriksi. Babydollin harhoissa tätä opastaa Lee Marvinmainen ’’opettaja’’ joka ilmestyy vain kadotakseen hetkessä kuin tuhka tuuleen. Hahmo on turha kuin… No, en tiedä, turhapa vain. Miekkonen ei edes opasta Babydollia vaan tyytyy lähinnä päivittelään sitä kuka miehittää lentokoneessa minkäkin konekiväärin, tai kuinka ydinpommi voi tuhota kokonaisen kaupungin. Ei kai!
Sucker Punch on roskaleffa, ei enempää tai vähempää. Yksityiskohdille kuten minigunilla räiskiville samurairobottiörkeille, muutamalla (hyvin epätarkan) Lewis-pikakiväärin laukauksella tuhotulle überzeppeliinille ja tanssiopettajan vanhahtavan stereotyyppiselle aksentille naurahtaa, mutta suurimmalta osin homma on vain typerää, kömpelöä ja omituista. Hyviä puolia etsittäessä toimintakohtaukset ovat ihan hyvin toteutettuja, mutta luettelemani omituisuudet pilaavat monesti tunnelman niissäkin. Jos on pari kaveria mukana katsomassa ja paljon purtavaa, niin tästä voisi nauttia jopa täysin rinnoin kun huomautellaan kilvan kaikista epäloogisuuksista. Teatterissa yksin katsottuna tämä sai vain pahalle tuulelle. Sucker Punchin on rehellisesti niin huono etten löydä siitä edes camp arvoa. Leffa on nimensä mukainen, tekijöiden kivulias isku suckeriksi nimittämänsä katsojan naamalle.
