Leffa herättää katsojassaan ajatuksia vähemmistöjen asemasta.

7.1.2006 15:16

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Elina - som om jag inte fanns
Valmistusvuosi:2002
Pituus:85 min

Eletään Ruotsin Pohjanmaalla 1950-luvun alkua. 10-vuotias Elina (Natalie Minnevik) on juuri menettänyt isänsä ja hän on itse toipumassa keuhkotaudista. Hän joutuu taas koulunpenkille. Koulunopettajana on Tora Holm (Bibi Andersson). Hän on sitä mieltä, että kaikkien tulisi puhua ainoastaan ruotsia ja rankaisee niitä, jotka puhuvat suomea. Elina ei hyväksy asiaa ja noussee vastarintaan. Koulun uusi opettaja nuori Einar (Henrik Rafaelsen) yrittää sovitella Elinan ja Toran kiistoja.

Näkymätön Elina on Klaus Härön ensimmäinen pitkä elokuva. Tämä ei ole ainoa kerta, kun Härö käsittelee suomalaisia ihmisiä ruotsinkielisessä ympäristössä. Saman aiheen ympärillä liikkuu Härön uusin elokuva Äideistä parhain. Näkymätön Elina näyttää melko hyvin, miten ankaraa saattoi elämä ruotsinkielisessä ympäristössä suomenkieliselle olla. Suomalaiset oppilaat joutuvat tässä leffassa puhumaan ruotsia, eikä suomea saa käyttää. Ja jos ei osaa ruotsia niin huonompi homma. Tilanne on tosin luultavasti nykyään Ruotsin puolella parempi. Elokuva on muutenkin hienosti toteutettu. Elokuvan onnistuu olemaan koskettava ilman minkäänlaista Hollywoodmaista sentimentaalisuutta. Leffa myös herättää katsojassaan ajatuksia. Vaikka tämä onkin kokoperheen elokuva, niin kyllä aikuisetkin saavat tästä leffasta paljon irti.

Myös näyttelijävalinnat ovat onnistuneitta. Elinaa näyttelevä Natalie Minnevik tekee ensimmäisen roolityönsä, mutta sen hän hoitaa todella hyvin. Harvoin kyllä Pohjoismaissa tulee näin loistavia lapsinäyttelijöittä vastaan. Myös Bibi Andersson, joka tunnetaan parhaiten Ingmar Bergmanin elokuvista, tekee hyvää työtä. Eikä muissakaan näyttelijöissä ole valittamista.

Arvosteltu: 07.01.2006

Lisää luettavaa