Matt Conlin (Steven Seagal) on tehnyt muutamia vähemmän viisaita päätöksiä ja hänellä on vähemmän miellyttäviä taitoja. Noiden takia epämääräinen ryhmä jota hallinnoi vanhus (Lance Henriksen) rekrytoi hänet likaisia töitä tekemään. Se tarkoittaa ruumisläjien aikaansaantia, mutta kun työasiat alkavat koskea lähipiiriä alkaa yrmy tappokonekin miettimään elämäänsä. Joka tapauksessa luvassa on pieksämistä ja ammuskelua ja sitä genre vaatii.
Steven C-Galin (liian) pitkän uran varteen mahtuu monenlaista turpajuhlaa ja tässä käsitelty [I]Pistol Whipped[/I] on sitä omituisempaa sarjaa. Se tarkoittaa sitä että tekniikka nykii ja C-Gal vaikuttaa aika uupuneelta liukuhihnatahtiin, mutta siinä on myös muutamia pelastavia tekijöitä jotka pelastavat sen kalkkuna- ja töhkälaareista. Käsikirjoituksen rustaillut J.D. Zeik nimittäin rakentaa C-Galin tulkitsemasta tappokoneesta ilmiselvästi rappeutuneen, epäonnistuneen paskiaisen. Ohjaileva Roel Reiné taas yrittää luoda hieman ’taiteellisempaa’ mäiskeleffaa, mutta vajaaksi jää sekin yritys ja hänen temppunsa eivät ole uusia.
C-Gal on ilmiselvästi kyllästynyt, mutta Paul Calderonin suoritus vähemmän ystävällisenä virkatoverina antaa hieman tervetullutta värikkyyttä. Lance Henriksen on aina luotettava valinta karheiksi auktoriteettihahmoiksi. Muuta kaartia en ala erittelemään, sillä mitään ei jäänyt mieleen.
Juoneltaan löperö, mutta siinä on yritystä ja hieman saavutustakin, mutta aika latteaksi jää joka tapauksessa. Plussat ja miinukset peruvat toisensa ja koska mittakaava on pieni ei vaikutusta paljoa ole havaittavissa.
