Välillä sitä saa tosissaan ihmetellä, miten maailma on muuttunut. Kun vielä 1980-luvulla aloittelevat elokuvantekijät saivat olla iloisia saadessaan mummonsa katsomaan suoraan VHS-kasetille tallennettuja tuotoksiaan, voi nykyään käytännössä kuka tahansa saada kotoisille kyhäelmilleen miljoonayleisön internetin ihmeellisessä maailmassa. Tämän oli huomannut myös haukiputaalainen harrastajaryhmä ”Aseman Lapset”, jonka YouTubessa vast’ikään julkaistu pitkä elokuva on nyt arvostelun kohteena.
Lähtökohdat ovat kieltämättä kiinnostavat: kyseessä on 20-vuotiaan historianopiskelijan ohjaama ja 16-vuotiaiden peruskoululaistyttöjen tähdittämä kauhudraama lapsuuden peloista, joiden katalyyttinä toimii kaikkien tuntema Mörkö! Kyllä, juuri SE Mörkö. Yhteyttä 1990-luvun tunnetuimpaan lastenohjelmaan varjellaan läpi elokuvan paitsi nimikkohahmon, myös esimerkiksi ääniraidalla välillä kuultavien tuttujen melodioiden ja juonen yhtäläisyyksien kautta. Tämähän täytyy nähdä!
Juoni on päällisin puolin varsin simppeli: neljä nuorta tyttöä on matkalla talonvaltaukseen, mutta myöhässä oleva bussi ajaa heidät omin lupinensa vanhan koulurakennuksen suojaan. Jotain menee kuitenkin vikaan ja pian nuoret huomaavat jääneensä vangiksi kyseiseen kouluun. Avuksi keksitään vanha kouluavustajatuttu, mutta häntä odotellessa koulun käytäviltä alkaa kuulua pelottavia ääniä. Vielä omituisemmaksi juttu menee, kun ikkunan taakse ilmestyy hulluuden rajoilla käyvä hiippari, jolla on ikävää kerrottavaa häntä jahtaavasta jääkylmästä hirviöstä. Pelon kasvaessa myös vanhat traumat ja kaunat nousevat pintaan.
Tämän tyyppiset harrastajafilmit tahtovat yleensä olla ulkokultaisia keskittyen juonen sijasta toimintaan ja kuvaustilanteessa keksittyjen jippojen esittelemiseen. Tämä elokuva on virkistävä poikkeus. Kaikesta näkee, että Mörköä on lähdetty tekemään tarina edellä! Ja mikäpä siinä: tarina on kiistatta hyvä. Pelkän suoraviivaisen kauhuilun sijaan Mörkö onkin yllättävän kypsä, psykologinen kauhudraamaa, joka käsittelee vakavia ja ikäviä teemoja koulukiusaamisesta perheväkivaltaan. Itse Mörkö on elokuvassa selvästi enemmän mielikuva kuin elävä olento, mikä osoittautuu loppujen lopuksi ihan hyväksi ratkaisuksi.
Elokuva kuvattiin neljässä kuukaudessa alle sadan euron budjetilla. Kuvausaikaa oli tekijöiden mukaan vain muutama tunti viikossa, mutta siitä huolimatta lopputuloksena on hämmästyttävän ehyt 62-minuuttinen täyspitkä elokuva. Itsekin elokuvantekoa harrastaneena voin nostaa hattua tällaiselle suoritukselle!
Teknistä toteutusta ei tee mieli ruotia kovinkaan ankarasti. Tekijät ovat selvästi vasta opettelemassa elokuvantekoa, ja niinpä elokuva onkin teknisesti epätasainen. Vahvimmillaan se on kuitenkin teknisesti yllättävänkin sujuva ja paikoin jopa aidosti komea elokuva. Huomattavimmat puutteet korvataan hellyyttävällä kotikutoisuudella – ja armottomalla yrityksellä, josta sympatiapisteitä suorastaan sataa tekijöiden laariin. Eikä elokuva, kumma kyllä, edes näytä erityisen halvalta, siitä pitävät HD-laatuinen kuva ja kiitosten arvoinen kuvaustyö huolen.
Näyttelijätyö on lähtökohdat huomioiden varsin hyvää. Kaikesta näkee, etteivät elokuvan nuoret näyttelijät ole täysiä keltanokkia esiintymisen suhteen, vaikka varsinkin alkupuolella kokemattomuus varsinaisesta elokuvanäyttelemisestä näkyy selvästi. Loppua kohden ote kuitenkin paranee huomattavasti. Erityisesti elokuvassa Hennaa näyttelevä Tuuli Kankaala pääsee alun lievän kompuroinnin jälkeen väläyttelemään erinomaisia näyttelijänlahjoja. Elokuvan parhaasta roolisuorituksesta vastaa kuitenkin Veera Koskela, jonka rikkinäisessä Tiina-hahmossa on paikoin aitoa herkkyyttä.
Kokonaisuutena elokuva on mielenkiintoisimpia kotimaisia amatöörielokuvia vähään aikaan ja ennen muuta valtavan innokkuuden, pyyteettömyyden ja lahjakkuuden osoitus. Se, minkä elokuva häviää teknisessä toteutuksessaan, se ottaa takaisin kovalla yrityksellä ja suurella sydämellä, joka tämän tyyppisissä elokuvissa on kaikkein vahvimmin läsnä. Vai mitä muuta pitäisi sanoa siitä, että elokuva on täysin voittoatavoittelematon tuotanto, joka on ilmaisjakelussa internetissä tekijöiden itsensä toimesta? Tällaista vilpitöntä halua tuottaa taidetta sietää mielestäni ihailla!
Pienestä epätasaisuudesta huolimatta katsomisen arvoinen tapaus kaikille kotimaisesta indie-kauhusta kiinnostuneille. Lähtökohdat huomioiden suoritus on loistava! Toivon mukaan näemme piakoin lisää hyvintehtyä harrastajaelokuvaa Haukiputaalta!
