Graham Greenen A Gun for Sale -romaaniin perustuva Vainottu on pariinkin otteeseen versioitu film noir -jännäri. Tätä faktaa korkeammalle nousee silti se seikka, että Vainottu oli eteerisen kauniin Veronica Laken ja kadun vilinään helposti sulautuvan Alan Laddin ensimmäinen yhteinen raina.
Vainotun vainotuksi päätyy juuri Alan Laddin esittämä herra Raven, joka ei ole ammatiltaan vähempää kuin palkkatappaja. Raven saa minttusuklaaseen mieltyneeltä (ja Hollywoodin suorasukaiseen tyyliin tietysti tukevalta) miekkoselta toimeksiannon, jonka hoitaminen ajaa hänet pahempaan kiipeliin kuin ammattilainen olisi kuvitellut. Miekkonen nimittäin päättää hoitaa Ravenin pois tämän maailman pölyistä ilmoittamalla tälle antamansa palkkiorahat varastetuiksi. Mutta Raven on älykäs kuin korppi, eikä aio jäädä satimeen.
Vaikka Vainottu onkin ensi sijassa Alan Ladd -elokuva, Veronica Lake nousee kuin yllättäen hänen rinnalleen sekä näyttelijänkyvyillään että näyttelemänsä hahmon mielenkiintoisuudessa. Ladd on liki ikonisen lakoninen yhdenilmeen paavo. Jokin lämmin värähtää hänen esittämänsä Ravenin olemuksessa vain, kun lähistölle sattuu huolta kaipaava kissa. Lake puolestaan on tanssijatar Ellen Grahamina kuin lihaksi muuttunut marmoriveistos, jonka kasvot kääntyvät hymyyn vain hänen noustessaan tanssilavalle. Raven ja Graham tapaavat ensin mainitun pakomatkalla, eikä tapaaminen ole päättyä kovin lämpimästi, sillä Raven etenee mieluiten omia yksinäisiä teitään.
Laken ja Laddin äärimmäisen vähäeleinen ilmaisu on paikoin jopa huvittavan pelkistettyä. Sen sijaan Laird Cregarin suurieleinen ja sitä kautta ilmeisesti hauskahkoksi tarkoitettu petturihahmo on haukotuttavan teennäinen. Mesoaminen tuo kuitenkin vastapainoa hillittyydelle. Mutta Vainottu ei siis oikeastaan ole mitään näyttelijätyön suurjuhlaa. Mutkaisen juonensa ansiosta ja Laddin sekä Laken hyvän yhteispelin vuoksi se on kuintenkin mukaansatempaava film noir -pätkä.
