Kauan sitten kaukaisessa galaksissa syntyi prinsessa nimeltä Odette. Odette päätettiin jo imeväisiässä naittaa muutamaa vuotta vanhemmalle prinssi Derekille, jotta kaksi valtakuntaa voitaisiin avioliiton turvin yhdistää ikuisiksi ajoiksi. Mursuviiksisellä velho Rothbartilla kuitenkin oli metkuja mielessään: ensin tämä hoitelisi päiviltä vanhan kuninkaan, kidnappaisi Odetten ja pakottaisi tämän kanssaan naimisiin. Estääkseen prinsessan pakoyritykset velho loitsii Odetten muuttumaan päivisin joutseneksi.
Joutsenprinsessa perustuu germaaniseen satuun prinssistä ja joutseneksi muuttuneesta prinsessasta. Elokuvan animaatiosta vastaa Richard Richin johtamien Disney-veteraanien ryhmä, joka Don Bluthin esimerkin mukaisesti meni ja perusti kasarin lopulla oman studionsa. Animaation laadussa Joutsenprinsessa onkin monia kilpailijoitaan rutkasti edellä: verrattuna vaikkapa äskettäin arvostelemaani Taikamiekkaan Joutsenprinsessa on jopa näyttävä elokuva – ja suomeksi puhuttu versio kuulostaakin erinomaiselta.
Ansioitunut animaatio ja ääninäyttelykään eivät kykene pelastamaan Joutsenprinsessaa kömpelöltä käsikirjoitukselta. Juonellisista kompastuskivistä mainittakoot ainakin seuraavat:
- Alussa kerrotaan keskeisten henkilöiden olevan selvillä Rothbartista ja tämän juonista, mutta jostain syystä kuningas ei kuitenkaan viitsi mainita asiaa prinssi Derekille tehdessään kuolemaa, vaan mutisee sekavia jostain eläimestä. Lopun elokuvan ajan Derek yrittää selvittää sekavan horinan merkitystä sekä vaeltelee päämäärättömästi metsissä ampuen summamutikassa vastaan tulevia eläimiä.
- Miksi Rothbart ylipäänsä muuttuu yhdestä osumasta nitistettäväksi suureksi lepakoksi, kun tämä voisi saman tien listiä vihollisensa esimerkiksi heittämällä tulipalloja ja ampumalla salamoita, ym. vastaavaa.
- Rothbartin suunnitelmassa ei ole paljoakaan järkeä, sillä tämä voisi periaatteessa ottaa valtakunnan haltuunsa taikavoimillaan ilman joutseneksi muuttuvaa Odetteakin esimerkiksi muuttamalla kätyrinsä muistuttamaan Odettea.
Valmiista elokuvasta huomaakin selvästi käsikirjoitusmurheiden johtuvan erityisesti prinssi Derekistä, jolla ei alkuperäisessä tarinassakaan ole liiemmin persoonallisuutta tai järjellistä tekemistä. Suuri osa muusta tarinasta taas on erittäin lähdeuskollista – jopa Odetten puhuvat ja laulavat eläinystävät ovat joissain versioissa Rothbartin loitsimia ihmisiä. Ja ne laulut, ah… sanotaan nyt vaikka näin, että epäilen kenenkään katsovan Joutsenprinsessaa soundtrackin vuoksi. Jos vieroksuu Disney-leffojen lollotuksia, tuskin pitää näistäkään – joskin laadukas suomalainen ääninäyttely saa myös laulut kuulostamaan piirun verran siedettävämmiltä kuin mitä ne oikeasti ovatkaan.
Joutsenprinsessa kilpaili aikoinaan yleisöstä Leijonakuninkaan kanssa. Pahoin turpiinsa saanut viritys onnistui löytämään yleisönsä vasta videokasetilla, ja saman sarjan loput yksitoista (!) osaa julkaistiinkin suoraan kotikatseluun. Joutsenprinsessa-saagan ohella samaiset tekijät ovat kunnostautuneet mm. pahamaineisten Alpha & Omega -leffojen sekä muiden halpisanimaatioiden saralla. Suurin osa Richin studion tuotoksista lienee unohdettavaa laatua, mutta iloisena asiana firma sentään on vuosikausien alamäen jälkeenkin yhä pystyssä.
