Mr. Hollywoodin, Robert Zemeckiksen kyhäämä Forrest Gump on niittänyt melkoista arvostusta, onpa sitä tituleerattu maailman parhaaksi elokuvaksikin sangen useasti, jonka koskettava ja traaginen tarina kuulemma sulattaa kivisimmänkin kyynikon. Itse en keksi tähän juurikaan syytä, enkä lähde sen kummemmin kiertelemään ja paapomaan vaan totean rehellisesti että elokuva on yksinkertaisesti huono.
Luojan älyn jakamiseen Taivaassa sormustimella varustautunut Forrest Gump syntyy ahdasmieliseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, jossa erilaista, omaa tietään tallaavaa jannua syrjitään. Äiti kuitenkin kannustaa poikaansa toteuttamaan unelmansa, ja muistuttaa periamerikkalaiseen ja yli-imelään tyyliin että Forrest on vain hiukan yksinkertainen, ja hän pärjää kyllä siinä missä muutkin.
No, typerähkö Forrest pärjää itse asiassa merkittävästi keskivertomiestä paremmin: hän kunnostautuu Vietnamin sodassa, pääsee kansainväliseksi pöytätennismestariksi, aloittaa katkarapujen kalastamisen (?) ja siinä sivussa sivuaa Yhdysvaltojen vaihrikasta historiaa 1900-luvulla ja tapaa useita historian merkkihenkilöitä, mm. eri presidenttejä, nuoren Elviksen, kaimani John Lennonin etc. Siinä sivussa tyttöystävä ( Robin Wright Penn) häröilee erinäisissä ääriryhmittymissä ja sählää huumeiden kanssa. Mutta ah kun rakkaus on suloista, viatonta, se kaiken kestää ja kaiken voittaa. Vähäsen jossain vilahtaa tähtilippukin.
Forrest Gump on tyyliesimerkki Hollywoodin historiafilmistä. Ylisokeroitu, makeileva, ymmärtää kohteensa ja satiirintajun täysin väärin ja tietysti korostaa joka käänteessä konservatiivisia arvoja. Koko leffa suorastaan pursuaa niin paljon teennäistä iloisuutta, törkeää historianvääristelyä (on olemassa myös kohteliasta historianvääristelyä, tämä ei kuulu joukkoon) ja väkinäistä Holly-kerrontaa että tönkön toteutuksen tähden Forrestin elämänkerta ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa ja kyynikon päähän juolahtaa jopa avata hellan kaasuhana. Näyttelijäsuorituksetkaan eivät sen kummemmin säväytä, Tom Hanksin muikeilu pikemminkin ärsyttää. Gary Sinise saa edes hieman särmää hahmoonsa, muut tuttavuudet jäävät hieman persoonattomiski ja tyhjiksi.
Ei tästä pääse syteen eikä saveen, tällaiset siirappiset elämänkertatarinat eivät vain ole ollenkaan meikäläisen alaa ja Forrest Gump oli melkoinen pettymys. Luettuani Winston Groomin loistavan kirjan, jota ei voi liikaa kehua, järkytyin huomatessani miten musta huumori on poistettu kokonaan ja tilalla on hymistelevää Disney- meininkiä. Lukekaa hyvät ihmiset se kirja, filmatisointi on pelkkää ilmaa sen rinnalla. Ei kolahda ei sitten yhtään.
