Kyttäelokuvaa tyylipuhtaimmillaan ja rankimmillaan.

6.1.2004 11:25

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Narc
Valmistusvuosi:2002
Pituus:100 min

Narc on kyttäelokuvaa tyylipuhtaimmillaan ja rankimmillaan. Se periaatteessa sisältää juuri ne kaikki genrelleen ominaiset piirteet; työongelmat, huumeet, perheet, sisäiset tutkimukset jne. Eli jos tuntuu ”mukavilta” aiheilta on tässä tarjolla taas sitä samaa, mutta sellaisessa paketissa, joka vesuroi kyllä loputkin oksat pois naapurinkin vaivaiskoivusta.

Tellis on huumekyttä joka on pistetty hyllylle ikävää jälkeä tuottaneen ampumisvälikohtauksen vuoksi. Aurinko ei paljoa paista kotirintamallakaan kun elämä murjoo eikä eukkokaan oikein pidä miehen elannonhankkimiskeinoista… Poliisimurhan epäonnistunut tutkinta antaa miehelle kuitenkin mahdollisuuden palata leivänsyrjään kiinni. Tellis saa partnerikseen kyseenalaisia keinoja käyttävän Oakin. Tuttua tuttua, mutta mukaan saadaan kuitenkin ripaus sellaista synkkää otetta joka lohduttomuudessaan pistää nieleskelemään. Taitaa olla että tässä elokuvassa ei kertaalkaan ainakaan kovin leveä hymy ihmisten kasvoilla vilahda. Ray Liottan roolihahmon sairaanoloista tyytyväisyydenvirnettä ja hörähtelyä kyseenalaisilla pidätys/kuulusteluretkillä ei hymyksi lasketa -katsokaa niin tiedätte.

Tyylisuuntana lohduttoman synkkä maailmankuva sopii aiheeseen kuin valettu. Kuvakerronta on väritöntä ja rosoista, joskin toimivaa. Mieleen tulee väistämättömästi Fincherin Seitsemän. Ja se kaikkein kantavin voima on pääparin näyttelijätyö. Jason Patric onnistuu tällä kertaa hienosti. Aiemmin miehen epätasaiset leffat (Speed 2, Sleepers, Rush) eivät ole oikein saaneet miestä esiin, mutta nyt kolisee oikein kunnolla. Ray Liottan rooli on äijälle vartavasten räätälöityä työtä. Mies tuntuu jopa arvetuttavanoloisesti nauttivan omasta tasapainottomuudestaan.

Jos kyttäelokuvat ovat suosikkitavaraasi niin tässä jälleen yksi hyvä sellainen, suosittelen. Pieni varoituksen sana kuitenkin. Kyse ei tällä kertaa ole mistään kaverusleffasta, jossa poliisipartnerit heittelee vitsejä toisilleen, ei todellakan. Mitään treffileffan aineksia tässä ei ole oikein myöskään ole. Elokuva on puhdasta äijämeinkiä, koko ajan kylmän kalmaavalla kuristusotteella. Kyseessä on loistava ”piristysruiske” jokseenkin hieman väsähtäneeseenkin genreen.

Arvosteltu: 06.01.2004

Lisää luettavaa