Identity on vuonna 2003 julkaistu James Mangoldin ohjaama tiivistunnelmainen trilleri. Alussa esitellään kymmenen toisilleen ennestään tuntematonta ihmistä, kun he joutuvat tulvaveden takia loukkoon hotelliin. Kunnes he sitten yksi kerrallaan alkavat kuolla. Ihmisten vähentyessä heidän keskuudessaan herää luulo: onko heillä jokin yhteinen tekijä, jonka seurauksena he ovat siellä? Vaikuttaisi siis jokseenkin tavalliselta trilleriltä; mielipuolinen murhaaja, joka tappaa uhrinsa yksi kerraallaan kunnes katsojalle lopulta selviää pahis, joka jää ainoana henkiin. Tämä on kyllä kaikkea muuta.
Elokuvassa kerrotaan loppumetreille asti kahta eri tarinaa, joilla ei näytä olevan minkäänlaista kiinnekohtaa toisiinsa, kunnes lopussa kortit paljastetaan ja totuus reväytetään silmien eteen kauhistuttavana ja kaikin puolin mielipuolisen leiman saaneena. Tunnelma jatkuu uhkaavana ja murhaajaepäilty vaihtu henkilöstä toiseen kunnes heitä karsitaan ja epäillyt vähenevät. Juonen puolesta tämä kestää siis toisenkin kerran katsoa.
Roolisuoritukset ovat jotkut vähän siinä ja tässä, mutta keskitasoa kuitenkin, ja vaikuttavimmat näyttelijöistä ylttävät jopa sen yläpuolelle. Musiikki ei ole mitenkään mainittavaa, ahdistavaa tietyissä sopivissa kohdissa, mutta ei sillä mitään lisäpisteitä kyllä kalastella. Kaikin puolinhan tämä on varsinkin loppua kohden tullessaan todella outo, sanoisinko jopa sairas elokuva, mutta kuitenkin hieno teos.
Kuvatessaan ihmisen sisäistä tuskaa ja hulluutta Identity onnistuu. Tunteita se kyllä herättää se on varma, ihmetystä, kauhua tai vähintään järkytystä ja ahdistusta. Kun katsotaan ihmisten muuttuvan ja kärsivän oman itsensä takia kysymys kuuluukin: kuinka pitkälle olemme valmiita sielumme puristamaan, repimään tai tappamaan, kunnes kuolemme tuskaan yrittäessämme tai saamme rauhan?
