Kun ensimmäistä kertaa törmäsin Hellraiserin kanteen ja näin kuvan legendaarisesta Pinheadista. Tuli minulle heti ajatus, että tämä on varmasti yksi sairaimpia elokuvia mitä on ikinä tehty. Myöhemmin tuli nähtyä tämä elokuva, mutta se ei täyttänyt odotuksia.
Väkivaltainen ja impulsiivinen mies nimeltä Frank Cotton ostaa Marokosta mystisen kuution jolla on mystisiä voimia. Tämä kuutio voi avata taivaan ja helvetin ovia, mutta Frankille tämä on samantekevää. Frank palaa takaisin kotiinsa testaamaan kuutiotaan, mutta myöhemmin hän onkin jo teurastettu palasiksi oman kotinsa ullakolla. Vuosien jälkeen Frankin veli Larry ja hänen vaimonsa Julia muuttavat Frankin taloon tietämättä Frankin kohtalosta. Muuton aikana sattuukin pieni vahinko, joka tuo Frankin takaisin maan päälle, mutta hän on aivan kamalassa kunnossa ja hyvin nälkäinen. Myöhemmin Julia löytää hänet ja päättää auttaa Frankia takaisin kuntoonsa, mutta siihen tarvitaan ihmislihaa ja sitä tarvitaan paljon, ennen kuin julmat kenobiitti-demonit tulevat hakemaan Frankin takaisin helvettiin.
Tarina on melko yksinkertainen, mutta se saattaa tuoda esille mielenkiintoa katsojille ja ei ainakaan aluksi heti ala kyllästyttämään. Valitettavasti tarinan lopussa aletaan edetä liian hätäisesti ja sekavasti, että se voi saada aikaan ison huokauksen. Jotenkin tuntuu että Clive Barker alkoi kyllästymään tai sitten hänellä taisi vain loppua aika. Elokuvaan on myös tungettu pari hölmöä kohtausta, jotka olisi voineet jättää kokonaan pois.
Näyttelijöiden suoritukset eivät ole kovin hääppösiä, mutta useimmat näyttelijät sopivat hahmoihinsa hyvin. Kunniamaininta kuuluu tietenkin Doug Bradleylle, joka esiintyy tunnettuna naulapäänä, ”Pinheadinä”. Ei mikään ihme miksi hän esiintyi myös kaikissa muissakin Hellraiser-elokuvissa, vaikka Pinheadin tarkoitus olikin aluksi olla vain tavallinen kenobiitti kuten muutkin. Hänen matala puheäänensä ja eloton katseensa tuovat taatusti kylmiä väreitä. Tämä hahmo on ehdottomasti parhaimpia kauhuhahmoja mitä on ikinä tehty.
Hienoimpia asioita elokuvassa on myös Christopher Youngin loistava musiikki. Tämä tuo esille loistavaa tunnelmaa ja ilman sitä tämä elokuva ei varmasti olisi niin ikimuistoinen. Maskeeraus on myös mukavaa katsottavaa ja kenobiitit ovat todella hienosti tehtyjä. Valitettavasti puuroiset kuutio-efektit ja omituiset valoshow:t voivat tuoda pientä tahatonta koomikkaa elokuvaan jos ottaa efektit vakavissaan.
Elokuva ei ole kovin pelottava, mutta en silti suosittele tätä heikkohermoisille. Kylmiä väreitä se voi aiheuttaa, sillä tässä elokuvassa on kyllä tunnelmaa. Elokuvassa olisi hieman parantamisen varaa, mutta kyllä tämä viihdyttää omalla tavalla. Jos huhut remakesta ovat totta. Toivon ainoastaan että nämä pienet virheet korjattaisiin ja Pinheadiä näkisi hieman enemmän. Sitten voisin ehkä jopa sanoakin, että tämä on yksi parhaimpia kauhuelokuvia mitä on ikinä tehty.
