Tuhon tiellä on loistavan Epäillyt -pläjäyksen käsikirjoittajan ohjausyritys. Se on tarina kahden rikollismiehen kidnappaustapauksesta. Hemmot nappaavat miljonäärille kohdunsa vuokranneen viimeisimmillään olevan äitylin. No eihän hommat tietenkään suju niin yksinkertaisesti kuin voisi kuvitella. Matkaan mahtuukin usempi mutka kuin ensialkuun voisi kuvitella.
Tuhon tiellä yrittää niin kovasti saada aikaan meinkiä mikä on tunnusomaista esim. Tarantinon leffoissa. Siis tuo yritys on häiritsevän läpinäkyvää ja varsinkin kun aiheessa mennään pahemman kerran metsään. Asetelmat ja tarina tarjoasi loistavat puitteet näyttelijöiden irrottelulle, mutta tuntuu kuin mistään ei oikein irtoa sitten millään yhtään mitään.
DelToro on kieltämättä karismaattinen hemmo, mutta nyt eväitä ei vaan äijällä ole mukana sen kummemmin. Kyllähän sitä liipaisinsormea aina välillä komeasti painellaan mutta siihen se kyllä jääkin. Juliette Lewis on tapaus joka vetää sitä samaa aina lähes poikkeuksetta joskus se tuppaa vähän ärsyttämään niinkuin tälläkin kertaa. Viimeisimmillään olevan naisen kinkkailu ei vaan kovin jaksa tällä kertaa huvittaa. Eräänlaisena ”sotkujen siivoojana” nähdään James Caan. No eipä hemmoltakaan sellaista odotettua karismapläjäysta ole enää vuosiin nähty. Ikä on tainnut ukkelia pehmentää.
Tarina junnaa paikallaan koko leffan keston alusta loppuun. Sitä kantavaa voimaa vaan ei oikein tahdo löytyä niin tapahtumista kuin henkilöhahmoistakaan. Mustan huumorin onnistuminen on tietenkin myös aina makukysymys. Lopussa toteutetut ampumakohtaukset ovat hienoa katseltavaa. Valitettavasti sitäkin on kokonaisuuteen nähden liian vähän tai se kaikki on keskitetty lopun hieman ylipitkäänlin paukutteluun. Hieman alle keksitasoon leffa valitettavasti menee.
