Fucking Åmalin ohjaajan Lukas Moodyssonin uusin pläjäys. FÅ oli jees, mutta tämä leffa kolahtaa kyllä Arskaan ihan kybällä. FÅ:ssa liikuttiin nykypäivän murkkujen maailmassa. Tässä palloillaan 70-luvulla n. kolmikymppisten elämässä. Arskalla on helppo samaistua meininkiin kun ikä natsaa aika hyvin leffapersooniin. Kommuunissa elävien aikuisten läpikäymät ongelmat ovat aikakausiriippumattomia ja ne tuntuvat niin läheisiltä. Onhan niitä eletty hyvinkin vasta. En viittaa tällä kuitenkaan leffan homoeroottisiin hetkiin. Arska on ollut tapahtuma-aikaan v.-75 suurinpiirtein samanikäinen kuin leffan lapset. Toisaalta tulee mieleen oma lapsuus, leikit ja koetut tunteet kuten aikuisten tyhmyys. Kaikki myös näyttää väliin siltä kuin selailisi vanhaa valokuva-albumia.
Tässä tapauksessa voi poikkeuksellisesti väittää samaistuvansa useampiin ihmisiin niin vanhempiin kuin lapsiinkin. Tämä on erittäin tervetullut leffakokemus kaiken Hollytuuban joukossa. Harvemmin tekee mieli alkaa pyörittämään kuvaa uudestaan läpi melkein välittömästi sen loputtua. Tämän hankin kyllä DVD:nä ehdottomasti. Umpiruotsalainen meininki unohtuu hyvinkin pian kun asiaan päästään.
Jotain juonesta: Miehiä, naisia ja lapsia majailee kommuunissa Tukholman liepeillä. Porukat kasvattelee perunaa ja ajelee kukkaiskuvioisella Kleinbussilla. Meininki on hyvinkin vapaamielistä. Mukaan mahtuu homoa, aloittelevaa lesboa, pariskuntaa, yksineläjää ja lapsia. Katsoja päästetään sisälle kommuuniin juopottelevaa ja rähinöivää ukkoaan pakotielle lähteneen naisen ja tämän kahden lapsen kautta. Äiti päättää, että perhe muuttaa sisään ja niin katsojakin alkaa tutustelemaan kommuunin kavereihin.
Kuvauspuolella noudatellaan 70-luvun tunkkaisia sävyjä ja kamera toimii paljon ikäänkuin tilanteiden livetaltiojana. Ohjaaja/kuvaaja lienee hyvinkin pitkälle analysoineet 70-luvun kameratekniikan tuloksia suotimia valitessaan. Tapahtumat tuntuvat tosilta kameran heiluessa ja zoomaleissa. Loistavat näyttelijäsuoritukset pääsevät hyvin esille
Onhan meilläkin Pölönen, mutta kun heppu tekee pääasiassa niitä tango- ja tukkijätkäpläjäyksiä, jotka ovat liian kaukaista kauraa. Loput apinoi nykyään surkealla tavalla jenkkimeinkiä tai tekee muuten vain huonoja, korkeintaan keskinkertaisia leffoja. Abban musan soidessa ”Kimpassa” vetää vaan ihan sanattomaksi. Kyllähän ne ruotsalaiset osaa leffan teon paremmin kuin me, vaikka ei ne jääkiekossa ja kohta musiikissakaan meille pärjää.
