Alunperin jo vuonna 82 valmistunut Przesłuchanie, eli tutummalla kielellä Kuulustelu on ohjaajansa Ryszard Bugajskin järjestyksessä kuudes elokuva, tätä ennen herra oli ohjannut kourallisen TV-elokuvia ja yhden filmilevitykseen asti pääseen elokuvan. Rautaesiripun aikaista maailmaa valottava teos käsittelin niin rankasti kommunistisen maailman yhtä suurimmista epäkohdista sen verran järkyttävästi – ja ehkä totuudenmukaisesti, että elokuva oli Puolassa kielletty 8 vuotta, kunnes ohjaaja sai salakuljetettua teoksensa ulkomaille. Jo vuoden 1990 Cannesissa elokuva oli ehdolla sekä kultaisen palmun että parhaan näyttelijättären sarjoissa, joista jälkimmäisen Krystyna Janda sitten pokkasikin. Mainittakoon, että tuolloin kultaisen palmun voitti erään David Lynchin [movie]Villi sydän[/movie], vaikka se irrelevanttia onkin.
Krystyna Janda esittää Antonina Dziwisz nimistä Cabaret-laulajaa ja -tanssijaa, taitelijanimeltään Toniaa, toisen maailmansodan jälkeisessä Puolassa. Herkällä hetkellä hän herkeää eräiden ”ihailijoiden” kanssa tukahduttamaan surunsa kosteissa merkeissä, eikä aikaakaan kun hän löytää itsensä pidätettynä puolalaisesta vankilaista ilman mitään tietoa, miksi hän on sinne joutunut. Aika kuluu ja Toniaa kuulustellaan herkeämättä hänen yksityiselämästään – kenen kanssa oli maannut ja koska sekä miten hän näihin ihmisiin on suhtautunut. Missään vaiheessa ei Tonialle selviä, miksi häntä kuulustellaan, käsketään vaan kirjoittamaan nimi paperiin paperin perään. Vanhaan kunnon kommunistiseen tapaan: syyllinen kunnes toisin todistetaan.
Elokuvassa vaikuttavinta on sen todentuntuisuus. On hyvinkin mahdollista, että vastaavaa tapahtuu edelleen lähempänä kuin voisi kuvitellakaan. Todentuntuisuutta myös auttaa Krystyna Jandan ilmiömäinen näyttelytyö kerta kerran jälkeen itsensä kokoavasta ja lopulta murtuvasta Toniasta luo uskottavuutta ja epätoivo ja mielenterveyden järkkyminen on melkein käsinkosketeltavissa. Miljöö on luotu sen verran toimivasti, että Stalinin ajan puolalaisen vankilan voin melkein haistaa. Kameratyöskentely tuo vankilan autenttisuuden erinomaisesti esille ja muutama kuva on niin häkellyttävää katsottavaa, ettei voi kuin tuijottaa. Varjoon ei jää myöskään sivuosanäyttelijät, Majuri Zawadaa esittävä Janusz Gajos toimii erittäin uskottavasti vankilan pääkuulustelijana, jolle ainoa tehtävä on politbyroon agendan ajaminen ja tunnustuksen nihtäminen vaikka väkisin. Eikä muutkaan sivuosanäyttelijät ole sen hassumpia.
Kuulustelu kuuluu ehdottomasti elokuvahistorian huippuhetkiin, se jaksaa pitää vakaassa otteessaan ja juoni kulkee soljuvasti kuin Siperian pikajuna konsaan. Kuvia maailmasta, jossa syyllisen ollessa selvillä, rikoskin kyllä keksitään. Kuuluu sellaisiin elokuviin, joiden jälkeen on pakko jäädä yksin istumaan ja pohtimaan maailmaa, jonka jälkeen tekee mieli laittaa kiekko pyörimään uudemman kerran.
