Riipaisevan eron kokenut Joel (Carrey) saa tietää, että hänen entinen tyttöystävänsä Celementine on pyyhkinyt muistoistaan heidän edesmenneen suhteensa. Joel järkyttyy tästä niin paljon, että hakeutuu itsekkin menetelmän keksineen tohtori Howardin puheille ja haluaa itsekkin pyyhkiä suhteen muistoistaan. Kuinka siinä sitten käykään kun Joel alkaa käydä poistotilanteessa muistoja läpi siitä hetkestä kun he näkivät viimeisen kerran siihen hetkeen jolloin he ensimmäisen kerran tapasivat, ja huomaa kuinka paljon hyviä muistoja hänellä Celementinestä onkaan ja rakastuu tähän uudelleen.
Jim Carrey, tuo kuminaamakoomikko on todistanut jo kahdesti osaavansa tehdä draamaa ja olevansa oikeasti hyvä näyttelijä, mutta tässähän ylittää itsensä jo kolmannen kerran. Yksi-ilmeinen ja surumielinen hahmo tuntuu yhtäkkiä olevan juuri Carreylle tarkoitettu. Mikään hullunhauska elokuva ei ole, vaan edustaa enemmänkin elämänmakuista sympaattista huumoria. Draama tämä kyllä suurimmaksi osaksi on, johon on sotkettu vähän sci-fi elementtejä.
Charlie Kaufman on todistettavasti nero. Niin osuvia ja hienoja ajatuksia miehen päästä lähtee. Ja tämä surralistinen tyyli on myös ihailtavaa. Elokuva on kaunis ja upea matka ihmismielen syövereihin ja laittaa ajattelemaan ajatuksien poistamista ja ihan oikeaa elämää peräänkuuluttaen kuinka tärkeää on käydä ajatuksiaan läpi.
Tyylikkäät surrealistiset unijaksot, jossa Joel käy ajatuksiaan läpi on todella komeaa katsottavaa, josta kiitos kuuluu myös Michel Gondrylle, joka yhdessä Marcus Nispelin kanssa todistaa, kuinka musiikkivideo-ohjaaja osaa taikoa pitkäänkin elokuvaan tyylikkyyttä. Kaufmanille kiitos myös hienosta ideasta Tarantinomaiseen ajan sekoitteluun, takaperinmenneisyys-keskijakso-alku-loppu kun on elokuvan todellinen aikajana. Ja myös siitä, että periameriikkalaiseen virheen, tapahtumien keskittämisen VAIN päähahmoihin on Kaufman myös pystynyt kiertämään rakentamalle myös sivuhenkilöille suhdekuoppia aiheen ympärillä.
Elokuva on sanoin kuvaamattoman kaunis, ovela ja täynä hyviä pointteja ihmismielen toiminnasta. Koskettava se on hyvin paljon, mutta huumoriakin löytyy sopivassa suhteessa. Ihmekyllä, surullisesta ilmapiiristä huolimatta elokuva ei tee sinua surulliseksi, vaan päinvastoin saa sinut erittäin hyvälle mielelle. Se ns. Puhdistaa mielesi:)
Suosittelen ehdottomasti kaikille.
nimimerkki: Sano mitä sanot
