Halloween 6 pysyi pitkään suomentamattomana, mutta nyt se on lopultakin lyöty yksittäisenä DVD:lle suomiteksteillä Halloween-boxin ulkopuolellekin. Ja fanina minun oli tietysti pakko napata yksi kappale haltuuni.
Kuudennessa osassa ollaan hypätty vuosia eteenpäin edellisestä, ja pikkuisesta Jamiesta on tullut aikuinen nainen, joka ikävä kyllä on joutunut viettämään parhaat vuotensa Michael Myersia suojelevan pahan kultin vankina. Jamien onnistuu pelastaa vastasyntynyt lapsensa kulttilaisten käsistä, mutta Michael pääsee vauvelin jäljille. Siksi eläkkeelle vetäytyneen tohtori Loomisin ja myös aikuiseksi varttuneen Tommy Doylen on yhdistettävä voimansa pysäyttääkseen sekä Myers että kultin pahat suunnitelmat.
Kuutososa kuuluu sarjan heikoimpiin osiin, mutta positiivisia seikkojakin löytyy. Donald Pleasence nähdään leffassa tohtori Loomisina vielä kerran, ja myös ykkösosasta tutun Tommyn hahmon kirjoittaminen tarinaan on ihan mainio veto. Nuorisolle paremmin Frendeistä tuttu Paul Rudd hoitaa Tommyna hommansa kohtuuhyvin, ja Stroden sukuakin on taas vedetty mukaan, joista Marianne Haganin esittämä Kara on elokuvan päänaishahmo, tosin melko turha sellainen.
Juoni on vedetty jatko-osien tyyliin taas astetta pidemmälle ja epäuskottavammaksi. Pääosin elokuva on sitä samaa Halloween-kauraa: Michael riehuu Haddonfieldissä ja porukkaa kuolee. Nyt kuitenkaan naamiomies ei itse ole ainut uhka, kun kaivaudutaan hieman syvemmälle pahuuteen, ja Michaelin yliluonnollisille voimillekin keksitään selitys.
Tästä olisi voinut kenties saada rakennettua paremmanpuoleisen jatko-osan, mutta toteutus on ärsyttävästi pielessä. Juonesta on yritetty tehdä liian monimutkainen, vaikka yksinkertaisuus on tämäntyylisissä kauhuleffoissa usein vahvuus. Tämä moka purkautuu erilaisina oireina: esimerkiksi turhia hahmoja – joille yritetään keksiä tärkeä rooli – on hiukkasen liikaa, ja jotkut todella kriittiset kohtaukset loppuvat kuin ihmeen kautta täysin seinään. Katsoja tunteekin olonsa suurimman osan ajasta enemmänkin petetyksi kuin pelokkaaksi.
Kyllä pelko ja jännityskin tunkevat esille joissakin kohdissa, sitä ei voi kiistää. Ja goren fanit löytävät esim. lahtauskohtauksista jotakin hyvää, mutta miinuksia ei saada missään vaiheessa katettua. Katsojaa voi lisäksi ihmetyttää typerä ja lähes käsittämätön loppuratkaisu, mutta sille on selitys, jota en kuitenkaan spoilaussyistä kehtaa kertoa. On silti mainittava, että elokuvasta on myös tehty Producer’s Cut -versio, joka paikkaa joitakin juonellisia puutteita ja muuttaa tarinan (varsinkin lopun) kulkua melko merkittävästikin. Tämä versio olisikin ollut alkuperäistä julkaisua huomattavasti parempi ja ansainnut paremman arvosanan. Mutta minkäs teet…
nimimerkki: Zelner
