Kuuluisa pullukkakissa pakenee sarjakuvaelämää katsojen naurujen saattelemana.

18.5.2008 13:41

Arvioitu elokuva

Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Garfield Gets Real
Valmistusvuosi:2007
Pituus:75 min

Jim Davisin kuuluisa sarjakuvahahmo Karvinen ilmestyi lehtiin 1978, eikä sarjakuvamaailma ole sen jälkeen ollut entisensä. . . . . Suurin piirtein noin luki Karvinen 30 vuotta -juhlapokkarissa Onni on lämmin TV. No, itse olen samaa mieltä, olenhan suuri Karvinen-fani. Mutta miten Karvinen toimii elokuvana?

Vuosikymmenten saatossa Karvinen saavutti niin suurta suosiota, että vuonna 2004 päätettiin tehdä oikein elokuva. Huh, hieman kyllä pelotti alkaa sitäkin katsoa, mutta se pääsi kunnialla läpi. Ja jatko-osa samoin, mutta nyt sitten tehdään elokuva, jossa litistetään yhteen Karvisen ruoanhimo, sarjakuvat, kissan suuri tylsistymistaito, ja tuloksena on, kuinka kuuluisa pullukkakissa pakenee tylsää sarjakuvaelämää ”oikeaan maailmaan´´, ja vieläpä katsojan naurujen saattelemana.

Juoni on todella yksinkertainen. Karvinen tekee sarjakuvia studiolla, tylsistyy elämäänsä ja karkaa oikeaan maailman teatterin ”joka on raja oikean maailman ja sarjakuvamaailman välillä´´ kautta.
Osku seuraa perässä, ja kun paluukeinoa ei ole toistaiseksi löytynyt, voi täydellinen sekasotku alkaa.

Elokuva ansaitsee kehut loistavasta animoinnista. Kahdessa edellisessä leffassa Karvinen ei oikein pysynyt mukana sarjakuvien tunnelmassa. Tässä elokuvassa tilanne on päinvastainen. Jim Davis on loistava käsikirjoittaja, ja tarina kulkee loistavasti eteenpäin. Kyllä tämä kaksi aiempaa elokuvaa voittaa jo pelkällä juonellaan.

Toki kliseitäkin löytyy, ensinnäkin alkukohtaus on ”hieman´´ naurettava, sarjakuvamaailma pulpahtaa sädehtien kuin tyhjästä ruudulle. Ja sarjisstudiolla ruokia tarjoileva Irma ei ole enää padan ääreen nukahteleva (siis vakavasti apulaisen palkkaamista harkitseva) koko vuorokauden ympäri ravintolaa pyörittävä kokki, vaan äkäinen sörsseleitä sotkeva muonittaja.

Elokuva tulvii hauskoja vitsejä ja huvittavia sivuhahmoja, ja loppukohtaus on upea. Tehosteita ei voi moittia, mutta ääninäyttely on vähän keskinkertaista. Etenkin Misun ääni on ärsyttävä, mutta muuten ääninäyttely on ihan kelpuutettavaa. Ja kyllä tälle kelpaa nauraa. DVD:llä on myös hyvät ekstrat. Jos Karvinen-sarjakuvista pitää, niin kyllä tämä leffa kannattaa katsastaa.

Arvosteltu: 18.05.2008

Lisää luettavaa