Aleksi Mäkelä tuo oman kädenjälkensä hyvin esiin tässäkin leffassa. Ehkäpä liikaakin, sillä paikoin ärsyttävyyden rajat ylittänyt Häjyt tulee Auringonlaskun ratsastajista turhan hyvin mieleen.
Päähenkilö on taas lain väärällä puolella kulkeva ketale (Juha Veijonen), jonka tempaukset ovat enemmän ja (useimmiten) vähemmän hauskoja. Siinä sivussa Santeri Kinnusen näyttelemä nörtti, jolla ei ole ollenkaan tajua rikollisen ihanista elämäntavoista, joutuu mukaan pankkiryöstöön, ja samaan aikaan vaimokin suuntaa hassusti puhuvan miehen kanssa Kreikkaa ja etelän lämpöä kohti. Näistä kliseisistä raaka-aineista Mäkelä yrittää vääntää elokuvan mittaista rutistusta siinä onnistumatta.
Leffassa on tukku isojakin tähtiä, jotka pyörittävät hommaa ihan kivasti. Sivurooleissa vilahtaa muutama makea hahmo, jotka oikeasti naurattavat ja viihdyttävät. Kuitenkin kokonaisuus puuroutuu, ja päähenkilöiden matkan kiinnostavuus tippuu kokoajan alemmaksi. Lopussa Vesa Vierikon pikkurooli ja lopun hurja keikkabussitakaa-ajo piristävät hyytyvää kokonaisuutta, mutta eivät nekään tätä teosta pelasta.
Kun turhat kliseet ja huono huumori kuoritaan pois, leffan arvoista asiaa jää jäljelle pelottavan vähän. Pisteet tulevatkin Airbag-sanasta väännetystä läpästä ja tahattomasta komiikasta. Niiden ansiosta jaksoin viettää Esan ja Vesan seurassa yhden maanantai-illan. Toista en viettäisi.
