The Greatest Showman on Yhdysvalloissa vuonna 2017 ilmestynyt ja Suomessa tänä vuonna ensi-iltansa saanut romanttinen musikaalielokuva, joka kertoo kuinka P.T. Barnum loi maailmanlaajuisen showbisneksen. Moni kriitikko on haukkunut elokuvaa siitä, kuinka se ei tee kunniaa oikealle P.T. Barnumille ja osittain myös ymmärrän tästä aiheutuneen vihan. Kyseessä on kuitenkin elokuva, jonka tarkoitus ei ole vain kertoa tismalleen oikeita tapahtumia pitkin kulkevaa tarinaa mahtavimmasta showmiehestä. Tarkoituksena on saada hymy huulille ja ehkäpä kyynel vierähtämään pitkin poskea. Kun tunnet olosi viihdyttäväksi, voit todeta nähneesi hyvän elokuvan.
Phineas Taylor Barnum on köyhiin oloihin syntynyt poika. Rakkaus ja unelma vievät häntä jokainen päivä eteenpäin. Monia vuosia myöhemmin Barnumilla on vaimo ja kaksi tytärtä. Hän kuitenkin tietää, ettei elämä ole sitä mitä hän vaimolleen kauan sitten lupasi. Hän kokoaa tyhjästä sirkuksen, johon hän ottaa mukaan ”kummajaisia”. Raha ja maine tekevät Barnumista ja hänen perheestään entistä onnellisempia, mutta tämä ei riitä suurelle liikemiehelle. Hän haluaa lisää ja unohtaa lopulta, miksi tekee tämän kaiken. Mutta tajutessaan virheensä, onko jo liian myöhäistä?
Phineas Taylor Barnumin rooliin on loikannut Hugh Jackman, joka itselleni on tuttu Wolverinen ja The Prestigessä nähdyn Robert Angierin rooleista, joissa hän esitti synkkää heppua. Oli piristävää nähdä karismaattinen Jackman hymyilevässä roolissa, joka toimi näyttelijälle yllättävän hyvin. Vaikka oikeasti Barnum oli myös huijari, näyttää elokuva vain Barnumin hyvät puolet. Näin elokuva toimi luonnollisesti paremmin, koska silloin hahmo oli enemmän sympaattinen. Tosin ehkä jonain päivänä näemme vakavamman elokuvan Barnumista, jossa kerrottaisiin miten tarkalleen tapahtui.
Zac Efron ottaa vastaan Phillipin roolin ja onnistuu siinä hyvin. Viime vuonna Spider-Man: Homecomingissa nähty Zendaya Coleman, joka tunnetaan paremmin pelkkänä Zendayana nähdään tällä kertaa trapetsitaiteilija Anne Wheelerinä ja olikin huomattavasti parempi kuin Hämähäkkimiehen seikkailussa. Michelle Williams oli ihan hyvä Charityn roolissa, mutta jäi jollakin tavalla vähän sivuun. Syrjityistä ”kummajaisista” eniten esillä pääsee parrakas nainen ja lyhytkasvuinen Tom Thumb, mutta olisin mielelläni nähnyt lisää heitä ja muita kaltaisiaan.
The Greatest Showmania ei voi olla vertaamatta vuoden 2016 La La Landiin. Ilman sitä, ei tätä elokuvaa välttämättä olisi koskaan tullut. Kummatkin elokuvista nostattivat hymyn huulille ja saivat hyvälle tuulelle. Näistä kahdesta La La Land on edelleen suosikkini, mutta se ei tarkoita The Greatest Showmanin olevan missään nimessä huono. Päinvastoin. Elokuvan musiikki on tärkeintä ja kappalaiden soidessa tekisi mieli hypätä mukaan valkokankaalle. Olen aika varma, että musiikki tullaan mainitsemaan ainakin Oscar-ehdokkuudella ellei jopa voitolla. Kun Barnumin maailma alkaa murenemaan ja paikka, jossa esitykset pidettiin syttyy ilmiliekkeihin, on erittäin koskettava. Puvustus on viimeisenpäälle toteutettu ja lavastus on kaunista. Ylipäätänsä elokuva näyttää upealle.
Yksi elokuvan teema oli syrjintä, johon otettiin kantaa sirkusesiintyjien näkökulmasta. Lisäksi näytettiin kuinka pidetään yhtä ja ystävistä pidetään huolta. Elokuva ei edes yritä noudattaa sitä tarinaa, mikä oikeasti tapahtui aikoinaan. Se yrittää ainoastaan viihdyttää katsojaa ja tässä se onnistuu. Paikoittain se tuntuu Disneyn versiolta aiheesta, mutta onko se huono asia? Ei missään nimessä. Michael Gracey on luonut värikkään spektaakkelin, joka harmillisesti epäonnistuu pahasti elämänkertana.
Suosittelen tätä elokuvaa, jos vain tahdot hymyillä. Se ei missään nimessä ole vuoden 2017 paras elokuva, mutta se on silti hyvä. Älä kuuntele kaikkia kriitikoita, vaan luo oma mielipide ilman ennakkoluuloja. Ja kaikista tärkeintä, nauti!
