Raskauden ympärille kietoutuva huumori raskastako? Moista kyselee Paksuna-nimellä kulkeva komedianpoikanen. Vastausnäkemystä seuraavassa:
Noh, lapsuksia ja halpaa noloutta hittikomediaan mahtuu yllättävän paljon. Yllättävintä lienee kuitenkin pilviveikkohuumorin ja renttupoikain reippaan deekuasenteen voimakas tuominen leffaan, jossa lopulta huumoripinta on ohutta ja tarina tarkasti tuttua opetuskomedian kaavaa noudattavaa. Ts. Mitäs luulette: kasvaako man-boobsit omaavasta ja vahinkolaukauksen ampuneesta miekkosesta matkan aikana kelpoisukki?
Leffa on selkeästi ikävälin 18–30 ikävuoden tietämillä oleville suunnattua pikkutähdin varustettua perusperjantaikuluketta. Perheen perustaminen kummittelee vuoroin peikkona, vuoroin esittelee loistoaan. Hormonihyökkäyksiäkin piisaa. Varsinaisen päälle jyräävän komediaosan määrä on yllättävän vähäistä suhteessa isyyden ja äitiyden todella pintapuoliseen pohdiskeluun nähden. Jo mainitut pössyttelyjengihuumorit tekevät leffasta jotenkin ikävän synnytystuskaisen näköisen. Sitä paitsi, kun nimi nyt on kuitenkin Paksuna, voisi elokuvan lopussa olla jonkin asteen loppuräjähdyskin.
Pahasti paisuneen Harold Ramisin pienoinen sivurooli ja pääperheen pienoisimman penskan vilpittömyydestä taitavat liietä isoimmat ilot. Heiglin ylle maskeeratut raskauskilot ja niiden loppuzoomit sen sijaan vaikuttavat jotenkin pakkosuoritteilta.
