Kovasti ylistystä osakseen saanut Menneisyyden ote on Eastwoodin uusin ohjaustyö, joka kertoo kolmesta lapsuudenkaverista, Jimmystä, Davesta ja Seanista, joista Dave koki pahan tapahtuman ja se muutti hänen elämänsä. Vuodet kuluvat ja kaverit ovat irtautuneet toisistaan ja elävät omaa elämäänsä, kunnes eräs tapahtuma yhdistää heidät pakosti. Jimmyn tytär murhataan ja vanhana linnakundina hän aikoo etsiä käsiinsä murhaajan ja ottaa oikeuden omiin käsiinsä . Seanista on tullut etsivä ja hän etsiväparinsa kanssa aikovat selvittää murhan. Dave, jota vuosien takainen tapahtuma kummittelee mielessään, on murhan pääepäilty.
Eastwood on tehnyt elokuvansa vain yksi asia mielessään: Oscarin saavutus, ja sitä lopputuloskin on. Hän rakentelee muutaman vahvan kohtauksen tunnelatauksien kera, muttei pysty pitämään koko elokuvaa kasassa. Liian usein harppaillaan sinne tänne ja päädytään puhumaan mukamas syvällisiä huonoin tuloksin. Mutta pahimman ongelmansa Eastwood kohtaa henkilöhahmojensa kanssa. Ainoastaan Jimmylle annetaan kunnolla rooliaikaa ja hänen hahmoaan syvennetään, toisin kuin muut jäävät taka-alalle. Seanille ei oikeastaan anneta mitään aikaa ja hänen roolihahmonsa on yhtä kiinnostava kuin George W. Bush ensimmäisessä vaaliväittelyssä eli sieltä tylsimmästä päästä. Mutta Eastwood on myös upottanut Davenkin sinne taka-alalle. Hahmon, joka on erityisen tärkeä kerronnan että lopputuloksen kannalta. Näillä roposilla ei kauas pyritä.
Yli kaksituntiseksi elokuvaksi Menneisyyden ote on aivan liian pitkä. Kun kaikki osa-alueet eivät pysy kasassa on turhaa pitkittää elokuvaa turhalla jaarittelulla. Esimerkiksi ”Mitä, jos minä olisin mennyt autoon hänen sijastaan” –tyyliset keskustelut räjähtävät kasvoilleen, kun hahmot tuntuvat, Jimmyä lukuun ottamatta, etäisiltä ja jopa välillä turhilta. Jos elokuvan ohjaajana ei olisi ollut Eastwood ja elokuva olisi ollut muuten samanlainen toisen ohjaajan käsissä, ei elokuva olisi saanut yhtä kovasti ylistystä osakseen.
