The Machinist tunnetaan parhaiten leffana, jota varten mainio Christian Bale laihdutti itsensä luurangoksi. Paha sanoa, mitä moinen kymmenien kilojen kuuri terveydelle teetti (taikka teettää), mutta ainakin lommoposkisen miehen suoritus on sitä luokkaa, että montaa aikaisempaa loistosuoritusta voidaan nyt käyttää likarättinä. Ja vaikkapa kuivata sitä h…vetillisen pelottavasti hyrräävää konetta.
The Machinistin kohdalla on paha sanoa stoorista mitään, ilman että tulee muokanneeksi lukijan käsitystä vahvasti valtavirrasta poikkeavasta leffasta. Haaleita värejä piisaa, samoin yönmustaa laahausta. Harmaa utu leijailee mysteerin yllä siihen malliin, että jonkinmoinen painajaisuni tulee pakostakin mieleen. Ja sitä painajaista elää koneistajamies Trevor, joka ei ole nukkunut vuoteen. Mukana (Trevorin kärsimystä) jakamassa on Jennifer Jason Leighin loistavasti tulkitsema maksullinen nainen.
Ohjaaja Brad Anderssonin ratkaisut muutamassa kohdassa alleviivaavat pointtia turhan paljon, mutta näinkin on varmaa, että ns. perinteistä tyhmänpuoleista leffaa kaivanneet eivät viihdy näiden arvotusten parissa. Ja trillerin ystävätkin saavat kokea jotakin aivan uutta. The Machinist on kuin palapeli, joka rakentuu hitaasti ja taidokkaasti kohti vaikuttavaa loppua.
Jos siis tahtoo nähdä a) hyvän, b) poikkeavalla tavalla tuotetun ja (edukseen) erottuvan sekä c) skitson tarinan koneistajaheebon kärsimyksestä, niin tämä on leffa juuri Sinulle. Allekirjoittanut jäi ehkä kuitenkin kaipaamaan pientä lisätempoa Balen raihnaisen olemuksen ja tarinan rosoisuuden tuoman hyvyyden tueksi. Erittäin terävä trilleri, sanoi herra Milleri lähtiessään terää vaihtamaan…
