Kovimmat tosikot tuskin tykkäävät, kun Shore mönkii kanojen seassa tai harrastaa mutapainia hirmuisen ”pupun” kanssa.

5.9.2004 22:17

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Son in Law
Valmistusvuosi:1993
Pituus:92 min

Nyt saavat kanat, siat, lehmät ja yksi kalkkunakin kyytiä, kun Kaliforniassa opiskellut Rebecca (Gugino) palaa kotiinsa isänsä farmille mukanaan hänen hyvä ystävänsä Crawl (Shore). Hyvää ei seuraa, kun Crawl asettuu taloksi, eikä varsinkaan Rebeccan isä Walter (Smith) pidä tyttärensä uudesta kaverista, ukista puhumattakaan. Sitten erään sotkun vuoksi koko perhe luulee heidän menevän naimisiin ja siitähän sitä sotkua vasta syntyykin.

Vaikka elokuvassa ei paljon järkeä käytettäisikään, eikä se sisältäisi melkein mitään muuta kuin ääliömäistä junttihuumoria, niin se voi silti olla hyvä tai ainakin viihdyttävä. Vihoviimeisestä vävypojasta ei saa irti mitään sen syvällisempää, mutta muutamat hyvät naurut siitä kieltämättä irtoaa. Lopussa hieman ote ehtii jo väsähtämään, mutta muuten tämä filmi on täynnä letkeää huumoria. Meininki on rentoa ja hyvä fiilis saadaan säilytettyä läpi pläjäyksen.

Pauly Shore on täällä Suomessa vähän tuntemattomampi tyyppi kuin Jenkeissä, sillä leffa on kuin puettu hänelle. Hän ei ole mikään erikoinen näyttelijä, eikä edes erityisen hauska koomikko, mutta hänen ilmeilyään jaksaa leffan ajan katsella. Käsikirjoitus pitää sisällään hyviä ideoita ja ohjaaja Rash pitää hommaa käynnissä, vaikkei ohjausta kovin paljon kehua voikaan. Kuitenkin pläjäys on aika paljon rakennettu Shoren ympärille, joka ylinäyttelemisestä huolimatta hoitaa tehtäväänsä moitteita.

Vihoviimeinen vävypoika on juuri sen verran viihdyttävä, kuin kertakäyttökomedian kuuluukin olla. Countrymusiikin siivittämä huumori puri ainakin minuun, mutta en silti antaisi tälle ”maailman paras elokuva” -titteliä. Henkilöt eivät ole syviä, juoni on vain tekosyy typerään koheltamiseen, eikä tästä saa irti muuta kuin makeat kertanaurut (jotka ovat kuitenkin todella makeat). Tällaisia kuitenkin tarvitaan piristämään meikäläisten päiviä, mikä on hyvä asia. Pieni kliseisyys ei nyt haitannut minua ja hyvä fiilis jäi vielä tämän tykityksenkin ajaksi päälle.

Jos sinulta vain tipahtaa pieni ripaus junttimaista huumorintajua, niin suosittelen. Kovimmat tosikot tuskin tykkäävät, kun Shore mönkii kanojen seassa tai harrastaa mutapainia hirmuisen ”pupun” kanssa.

Arvosteltu: 05.09.2004

Lisää luettavaa