”ARVOSTELU SISÄLTÄÄ LIEVIÄ JUONIPALJASTUKSIA!”
The Plague – paholaisen lapset -elokuvassa kaikki maapallolla elävät alle 9-vuotiaat joutuvat samanaikaisesti koomaan. 10 vuoden ajan kaikki lapset syntyvät koomatilassa, kunnes eräänä päivänä tapahtuu – jälleen samanaikainen – palaaminen tajuihin. Jokin on kuitenkin muuttunut, sillä lapset ja nuoret ryhtyvät verisiin hyökkäyksiin aikuisia vastaan.
Elokuvan alku on tunnelmallinen ja monien muiden kauhu- ja paniikkielokuvien tapaan juoni luo dramaturgista pohjaa ihmisten välisille suhteille. Kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa muutama keskeiseltä vaikuttava hahmo saa surmansa. Elokuva yrittää ansiokkaasti välttää perinteisiä juonenkuljetuskliseitä, mutta samalla mitään muuta ei tule tilalle, vaan elokuva taantuu tavanomaiseksi pako- ja lahtauskauhuiluksi. Elokuvan leikkaustapakaan ei luo kauhuelokuvalle tarvittavaa pelon ilmapiiriä.
Moni mysteerin ympärille rakentuva elokuva toimii, vaikka juoniaukot jäisivätkin selitystä vaille. Tämä edellyttää kuitenkin tekijöiltä taitoa rakentaa kokonaisuus kauttaaltaan toimivaksi. The Plague – paholaisen lapset -elokuvan alkuasetelma tarjoaa puitteet mielenkiintoiselle tarinalle, mutta lopussa elokuva tuntuu hätäisesti kokoon kursitulta. Aiemmin elokuvassa esiintyneitä teemoja ja symboleita kyllä ilmaantuu myös loppuratkaisussa, mutta loppu kokonaisuutena on sen verran päätön ja selitystä vaille jäävä, että katsoja voi vain hölmistyneenä naurahtaa.
Elokuvan tekijäryhmä lienee halunnut tehdä ihmissuhdetasolla suoraviivaisen, tai sitä suorastaan vähättelevän, erilaisen kauhuelokuvan. Samalla kuitenkin muiden osa-alueiden ennalta-arvattavuus on korostunut entisestään. Elokuva ei jännitä tai kosketa, tahatonta komiikkaa sen sijaan löytyy kiitettävästi. Elokuvan loppupuolella on kuitenkin herkkä kohtaus, jossa kaksi rakastavaista kuolee verilöylyn päätteeksi käsi kädessä kauniin musiikin soidessa taustalla. Samanlaista yllättävää otetta muukin elokuva olisi kaivannut.
