Vaikka nimi Vaaleanpunainen pantteri useimmiten yhdistetään siihen omituisenväriseen piirrettyyn kissaeläimeen, tämä ei kuitenkaan ole piirretty. Elokuvan ainoa yhtymäkohta piirrettyyn on Henry Mancinin klassinen tunnuskappale, joka varmaan ainakin länsimaissa on yksi tunnetuimmista elokuvasävelistä.
Kömpelö poliisietsivä Jacques Clouseau (Sellers) on tehnyt itselleen uran ajamalla takaa Mustanaamioksi kutsuttua murtovarasta, joka ammattitaidolla murtautuu tai muulla tavoin hankkiutuu varakkaiden ihmisten koteihin varastaen milloin mitäkin arvokasta. Mustanaamio on jo iskenyt 16 kertaa ja poliisin kärsivällisyys alkaa olemaan vähissä.
Elokuva on saanut nimensä eräästä arvokkaasta timantista, johon Mustis on iskenyt silmänsä, ja jonka tämä seuraavaksi aikoo varastaa. Timantin haltija on prinsessa (Cardinale), joka peri timantin isältään tämän kuolinvuoteellaan.
Clouseau seuraa johtolankoja ja onkin jo lähempänä kuin itse tajuaakaan Mustanaamion kiinnisaamista. Clouseau on varsin hyväntahtoinen ja asialleen omistautunut poliisi, mutta hän on vain niin turkasen kömpelö ja paikoin jopa tyhmä, että rosvoilla ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa livahtaa haavista.
Näitä Pink Panther -elokuvia on vastikään julkaistu 6 DVD:n boksina, joka sisältää 5 elokuvaa ja yhden bonuslevyn, jonka sisältöön en ole vielä tutustunut. Kaikenkaikkiaan PP-elokuvia on ilmeisesti tehty 8, mutta Peter Sellers näytteli niistä vain kuudessa ja noista kuudesta vain nämä 5 ovat MGM:n julkaisemia. Oikeusteknisistä syistä Sellersin kuudes PP ei siis ole päässyt mukaan tähän boksiin.
Komediallinen osuus tässä sarjan ensimmäisessä elokuvassa on rakennettu täysin Peter Sellersin varaan. Hänen kömpelöt otteet ja yleinen kaoottisuus kaikessa mitä hän tekee luo katsojaan sellaisen ”voi-ei-mitä-se-nyt-taas” -tunteen. Sellers ei kuitenkaan tässä ykkösosassa ole varsinaisesti pääosassa, vaan ruudun valtaa suurimmaksi osaksi David Niven, jolla ei ole komediallista arvoa lainkaan. Ehkäpä tästä syystä elokuva ei yllä aivan huippukomedioiden tasolle. Onhan tämäkin ajoittain hauska, mutta ei riittävän hauska minulle.
